Tyttö-poika keskustelusta tasa-arvokeskusteluun

“Kouluissa ei pitäisi enää turhaan puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina”

Nyt.fi uutisoi tiistaiaamuna opetushallituksen julkaisemasta oppaasta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä perusopetuksessa näin raflaavalla otsikolla. Täytyy todeta, että oppaan läpi selanneena hämmästyin. Tämäkö oli se tärkein asia joka nostettiin esiin?

Asiasta nousi kunnon mylläkkä ja jopa Timo Soini kiirehti ensimmäisten joukossa tuomitsemaan koko oppaan “humpuukina.” Kommentoija toisensa jälkeen tuomitsi linjauksen vedoten sukupuolten biologiseen erilaisuuteen.

Opetushallituksen oppaassa todetaan seuraavaa: “Lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei joukkona ”tytöt” tai ”pojat”. Sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa. Sen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä.”

Niin. Kas kummaa, sukupuolia ei kiellettykään. Koko mylläkkä oli otsikosta aiheutunutta huutelua.

Seurasi tästä huutelusta kuitenkin jotain hyvääkin. Tasa-arvo, tässä tapauksessa sukupuolten välinen tasa-arvo, nousi taas julkiseen keskusteluun.

Totuus on, että mukamas tasa-arvoinen yhteiskuntamme kohtelee tyttöjä ja poikia eri tavoin. Kyse on monessa kohdin niin syvällä asenteissa ja rakenteissa olevasta ilmiöstä, ettemme itse edes huomaa sitä. Seuraukset ovat kuitenkin suuret ja näkyvät aina niin eläkekertymissä, vanhempainvapaiden pitämisessä kuin pörssiyhtiöiden hallituksissakin. Yhteiskuntamme tekee sukupuolesta merkityksellisen tekijän silloinkin, kun se ei sitä ole.

Kaikki tämä alkaa jo aivan pienestä vauvasta. Psykologi David Reby tutki aikuisten suhtautumista vauvojen itkuun. ”Sukupuolistereotypioita sovitettiin jo kolmikuisille. Mikäli aikuinen tiesi, että korkeaääninen itkijä oli poika, hän piti tätä vähemmän poikamaisena kuin matalaäänistä. Matalalta itkevät tyttövauvat taas luokiteltiin vähemmän tyttömäisemmiksi”, psykologi David Reby Sussexin yliopistosta sanoo tutkimustiedotteessa. Tutkimusten mukaan tyttövauvojen itkuun myös vastataan keskimäärin helpommin kuin poikavauvojen.

Päiväkodeissakin lapsia kohdellaan eri tavoin. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin projektissa kuvattiin kolmen päiväkodin arkea ja tarkasteltiin kasvattajien asenteita tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Pienissä ohikiitävissä hetkissä, jotka aikuisesta saattavat tuntua mitättömiltä, täytetään tiettyjä odotuksia ja kasvatetaan lapselle tietynlaista maailmankuvaa. Esimerkiksi sillä, että päiväkodin pukemis- ja riisumistilanteissa poikia autetaan pyyteettömästi huomattavasti enemmän ja tyttöjen odotetaan pukeutuvan itsenäisemmin luodaan kuvaa tytöistä itsenäisempinä.

Useiden tutkimusten mukaan myös kouluissa kohdellaan tyttöjä ja poikia eri tavoin. Meri Ruusunen totesi tutkimuksessaan seuraavaa: “Poikia tulisi opettaa odottamaan vuoroaan ja kuuntelemaan tyttöjenkin puhetta. Tyttöjä taas tulisi rohkaista olematta jäämään poikien varjoon tarpeidensa kanssa, sillä heidän tarpeensa ovat yhtä tärkeitä kuin poikien tarpeet. (Lahelma 1989b, 27–28, 30, 38, 40.) Kuitenkaan ei saa yksinkertaistaa liikaa, sillä on tietenkin olemassa myös hiljaisia poikia ja äänekkäitä tyttöjä. Tästä huolimatta eri tutkimustulokset ovat säännönmukaisesti osoittaneet, että tyttöjen ja poikien saaman huomion määrän ja laadun ero on merkittävä. (Lahelma & Gordon 1999, 97.)”

Edellämainitut esimerkit ovat vain pintaraapaisu sukupuolittuneeseen yhteiskuntaamme. Sukupuolittuneisuus jatkuu työelämässä ja läpileikkaa kaiken. Pohja sille luodaan kuitenkin jo lapsena.

Ihmisen asenteet sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasa-arvoon vakiintuvat pitkälti esi- ja peruskouluiässä, joten on äärimmäisen tärkeää, että pyrimme vähentämään sukupuolittuneisuutta peruskouluissa ja jo varhaiskasvatuksessakin. Nimenomaan siellä.

Tavoite ei ole tehdä tyttöjä ja poikia samanlaisiksi. Tavoite ei ole pakottaa muunsukupuolisia lokeroitumaan tytöksi tai pojaksi. Tavoite on tehdä opetus samanlaiseksi sekä tytöille, pojille, että muunsukupuolisille. Tavoite on tehdä yhteiskuntamme ja mahdollisuudet siinä samanlaisiksi kaikille sukupuolesta riippumatta.

Vaikka opetussuunnitelmamme on näennäisesti tasa-arvoinen, koulutuksemme on näennäisesti tasa-arvoinen, ja työelämämme on näennäisesti tasa-arvoinen se ei tarkoita, että näin oikeasti olisi. Ensimmäinen askel ongelman ratkaisuun on epätasa-arvon myöntäminen ja sen jälkeen konkreettiset ehdotukset tasa-arvon luomiseksi, kuten nyt opetushallitus on oppaassaan tehnyt.

Tasa-arvokeskustelussa sukupuolittuneisuuden puolustajat vetoavat usein luonnollisuuteen, biologiaan, perinteisiin. Itse katson maailmaa vaikuttajan, kehittäjän (ehkä hieman maailmanparantajan) ja myös filosofin silmin. David Humen sanoin: siitä, miten asiat maailmassa ovat, ei voida päätellä miten niiden pitäisi olla.