Vietin tänään päivän Kemiönsaarella, varsinaissuomalaisessa saaristokunnassa, piirimme syyskokouksen merkeissä. Väkeä puhututti ja huolestutti erityisesti tieto liikenne- ja viestintäministeriön kaavailemasta yhteysalusliikenteen maksukokeilusta.
Liikenne- ja viestintäministeriö kertoo tiedotteessaan valmistelevansa saariston liikennepalveluja kehittävää kokeilua Saaristomerellä ja Suomenlahdella yhdessä Liikenneviraston, Trafin ja Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kanssa. Kokeilun tavoitteena on tiedotteen mukaan kehittää saariston liikennepalveluihin ratkaisua, jolla voidaan turvata saariston vakituisten asukkaiden, yritysten, osa-aikaisten asukkaiden ja matkailijoiden liikkuminen ja kuljetukset. Tavoitteena siis markkinaehtoiset palvelut. Kokeilussa peritään maksu yhteysalusliikenteen asiakkailta. Liikenne- ja viestintäministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle kaksi asetusta, joissa määritellään maksullisuudesta. Maksut tulisivat voimaan 1.4.2017 kokeilun ajaksi ja maksullisuus jatkuisi vuoden 2018 loppuun saakka. Maksut nähdään liikenne- ja viestintäministeriössä välttämättömänä edellytyksenä markkinaehtoisen liikenteen ja uudenlaisen yrittäjyyden kehittymiselle saaristoalueella.
Pidän tätä kokeilua erittäin ongelmallisena. Jo lähtökohtaisesti ajattelen yhteysalusliikenteestä eri tavoin, kuin liikenne- ja viestintäministeriö. Minun mielestäni yhteysalukset ovat lauttojen ja lossien tapaan enemmän tien jatke, kuin varsinainen liikennepalvelu. Näin erityisesti siitä syystä, että saaristossa asuvilla ei ole varaa valita kulkuneuvoa mantereen ja saarten välillä. Yhteysalus, jolla asukkaat autoineen kulkevat on välttämätön, jotta ihmiset pääsevät koteihinsa. Kyse ei ole juna-, taksi- tai bussiliikenteeseen verrattavasta liikennemuodosta, vaan tiestöön verrattavasta kulkureitistä. Yhteysalusliikenteen maksullisuutta voisi mielestäni verrata tienkäyttömaksuihin. Suomalaiset eivät maksa erillisiä maksuja teiden käytöstä, miksi siis pitäisi maksaa yhteysaluksen käytöstä?
Yhteysalusliikennettä käyttää vakituisesti noin 500 saariston asukasta ja kesäisin tietysti melkoinen määrä turisteja ja mökkiläisiä. Mikäli yhteysalusliikenteestä tehdään markkinaehtoista, näen tulevaisuuden vakituisten asukkaiden kannalta kehnona. Kesäisin todennäköisesti yhteyksiä riittäisi, mutta mökkikauden ulkopuolella tilanne on toinen, mahdollisesti entistä kehnompi.
Vakituisten asukkaiden pääsy koteihinsa ympäri vuoden on turvattava. Saaristossa asuvilla ei ole muita liikennemuotoja joista valita, kuten mantereella asuvilla. Lopputulos kokeilulle on vain saariston asukkaiden rahastus, josta arvioitu tulo on vain noin 4 miljoonaa euroa. Säästö ei ole merkittävä, ja koko kuvio herättää muutamankin kysymyksen. Ensinnäkin, tuleeko saaristossa asumisesta vain eliitin oikeus? Toiseksi, emmekö Suomessa ymmärrä saaristomme arvoa ja siihen liittyviä mahdollisuuksia?
Saaristo on koko maailman mittakaavassa erityinen ja se on Suomelle vähintään yhtä hyvä mahdollisuus matkailuvientiin kuin Lappi. Kukaan ei kuitenkaan halua vierailla autiossa saaristossa, jossa ei ole palveluita. Saariston olennainen vetovoimatekijä onkin sen asukkaat ja aktiivisuus. Mikäli asuminen saaristossa tehdään hankalaksi tai jopa kalliiksi, vaarana on saariston autioituminen. Varsinaissuomalaisena ja turkulaisena en voi sietää ajatusta saaristomme potentiaalin hukkaamisesta.
Keino luoda saaristoon elinvoimaa ja työpaikkoja ei ole yhteysalusliikenteen muuttaminen markkinaehtoiseksi, vaan matkailuun ja sen markkinointiin panostaminen. Kehotan, että liikenne- ja viestintäministeriö harkitsee kokeilua uudelleen.
Anna Sirkiä 
Hei,
Tältä kantilta kannattaa myös pohtia suunniteltua veneveroa. Soini puhui ”herrojen huvikuunareista” haastattelussa. Todellisuus saaristossa on kyllä jokseenkin toisenlainen.
TykkääTykkää