Teollisuus haastaa koulutuksen rakenteet – rohkeutta uudistamiseen!

Lounais-Suomen positiivista rakennemuutosta tarkastellut selvitysmies Jari Jokinen ei suosittele Turun yliopistoon omaa teknillistä tiedekuntaa vaan verkostoyliopistoa nykyisten teknisten yliopistojen kesken. Alueella on suuri tarve tekniikan alan osaajille ja kohtaanto-ongelma on ilmeinen. Työpaikat eivät ole siellä missä koulutuspaikat ja koulutetut ihmiset. Turvataksemme Varsinais-Suomen tulevaisuuden tekniikan alalla, tarvitaan todellisia panostuksia koulutukseen, tutkimuksen ja tuotekehitykseen myös alueellisesti.

Verkostoyliopisto, jonka tärkeimmät osaajat ja avainhenkilöt eivät ole Turussa ei vastaa kyllin voimakkaasti elinkeinoelämän ja maakuntamme tarpeeseen. Kohtaanto-ongelmaa tämä ei varsinkaan ratkaise, jos edelleen paras laivarakennuksen ja tekniikan alan koulutus on jossain muualla kuin Varsinais-Suomessa, ja täällä joudutaan tyytymään etäopetukseen tai kiertäviin professoreihin. Verkostoyliopisto on näennäinen panostus, teknillisen tiedekunnan perustaminen olisi todellinen panostus.

 

Kun keskustellaan koulutuslinjojen sijoittamisesta eri yliopistoihin, näkökulmana on usein osaaminen. Tieteen tekeminen on edistyksellisempää ja koulutus parempaa, kun samaan paikkaan keskitetään parhaat osaajat. Toisena yleisenä näkökulmana on aluepolitiikka – korkeakoulun luoma positiivinen vaikutus alueelle ja sen elinkeinoelämälle. Nämä soveltuvat paremmin kuin hyvin Turun tilanteen perusteluiksi. Nämä ovat talouden, aluekehityksen ja tieteen tekemisen kannalta tärkeitä näkökulmia. Kolmas näkökulma, jonka itse nostaisin mukaan keskusteluun, on sosiaalinen: yksittäisen opiskelijan elämänkaari.

 

Kun pohditaan esimerkiksi AMK- ja yliopistokoulutuksia, joiden kesto on 3,5 tai enimmillään jopa 7 vuotta, yksittäisen opiskelijan elämänkaari ei ole yhdentekevä asia. Kun nuori asuu ja opiskelee samalla paikkakunnalla useita vuosia, hän luo siellä ystävyyssuhteita ja verkostoja, kenties perustaa perheen. Valmistumisen jälkeen töiden perässä muuttaminen ei välttämättä houkuttele, tai ole edes kovin helposti toteutettavissa. Työmarkkinoilla suuri ongelma onkin kohtaanto-ongelma.

 

Nykyään alati muuttuvassa työelämässä yksilöltä vaaditaan sopeutumista erilaisiin tilanteisiin, jopa muuttamista työn perässä. Näin tilanne on monilla aloilla, eikä muuksi muutu ja elämänkaari -näkökulmaa on vaikeaa tai jopa mahdotonta soveltaa koulutussuunnittelussa. Nyt on puhe kuitenkin raskaasta teollisuudesta, erityisesti telakoista, joita ei joka päivä siirrellä tai perusteta uusia – ainakaan jos on osaavia tekijöitä ja kehitystyötä. En näe tässä tilanteessa mitään syytä miksei voitaisi huomioida myös tätä sosiaalista näkökulmaa.

 

Teknillisen tiedekunnan perustamiselle Turkuun on monia syitä: taloudellisia, tieteen kehitykseen liittyviä ja sosiaalisia. Ainoa syy, miksi tyytyisimme verkostoyliopistoon, on vanhojen rakenteiden ylläpitäminen korkeakoulumaailmassa. Kannustankin nyt kaikkia rohkeuteen uudistua ja kehittyä. Siitä, miten asiat maailmassa ovat, ei voida päätellä miten niiden pitäisi olla. Yliopistoissa tehdään jatkuvasti uraa uurtavaa tiedettä, ne voivat ja niiden tulee kehittyä myös rakenteellisesti. Tehdään upeasta Turun yliopistosta vieläkin parempi!

 

Anna Sirkiä

Varsinais-Suomen Keskustan varapuheenjohtaja

 

Teksti on julkaistu myös Turun Sanomissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s