Hyvinvointivaltiomme vahvuuksia on aina ollut yhdenvertaisuus, tai ainakin pyrkimys siihen. Viime vuosina tämä tavoite on kuitenkin tuntunut unohtuvan. On syyllistytty jopa tasa-arvon räikeään heikentämiseen.
Erityisen huolestunut olen peruskoulun tasa-arvoisuudesta ja lasten mahdollisuuksista opiskella taideaineita.
Eri taiteen muodoista ja laadukkaasta opetuksesta on vaarassa tulla vain eliitin etuoikeus. Viime vuosina erityisesti taideluokkia on lakkautettu tai aloituspaikkoja vähennetty kasvavalla vimmalla.
Monet päättäjät ovat kyseenalaistaneet myös taiteen perusopetuksen opetuspaikkojen tukemisen. Syynä on raha ja toisaalta ymmärtämättömyys taideluokkien ja taiteen perusopetuksen tukemisen tarkoituksesta. Taideluokat mielletään elitistisinä.
Elitistisinä? Taideluokalle voi hakea kuka tahansa varallisuudesta riippumatta ja opiskelu on ilmaista. Luokalle valikoidaan taiteellisia ja lahjakkaita lapsia, mutta luokalle voi hakea lähtökohdistaan riippumatta. Tämä jos mikä on tasa-arvoista.
Taiteen perusopetuksen opetuspaikkojen tukeminen on myös ensiarvoisen tärkeää, jotta taiteesta ei tule vain eliitin harrastus.
Esimerkiksi konservatoriossa lapsi voi opiskella soittoa tai laulua 250 euron lukukausimaksulla kunnan tukemana, kun ilman tukea saman opetuksen hintalappu kasvaa 800 euroon. Tällöin harrastus kustantaisi 1 600 euroa vuodessa, jonka päälle maksetaan soittimista ja nuoteista. Tasa-arvoista ja kaikille mahdollista? Tuskin.
Olennaisinta musiikkiluokkien ja taiteen perusopetuksen tukemisessa on se, että kaikkien viimeisimpien tutkimusten mukaan taiteen ja erityisesti musiikin harrastaminen kehittää lapsen kielellisiä kykyjä ja keskittymiskykyä ja parantaa aivotoimintaa.
Tutkijoiden mukaan musiikin harrastaminen tulisikin mahdollistaa entistä useammalle lapselle. Sen sijaan lakkautamme taideluokkia.
Sunnuntaina kuntamme saavat uudet päättäjät.
Maakunta- ja soteuudistuksen jälkeisissä kunnissa kulttuurin, opetuksen ja kasvatuksen rooli päätöksenteossa kasvaa.
Vetoan tuleviin valtuutettuihin – luokaa lapsillemme yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvaa, kehittyä ja harrastaa perhetaustasta ja varallisuudesta riippumatta. Syy on ilmiselvä – lapsissa on tulevaisuus.