Politiikan syksy starttasi torstaina vauhdikkaasti myös kyselytuntien osalta uudessa entistä ehommassa Eduskuntatalossa. Kyselytunnin yhtenä olennaisena teemana oli eriarvoistumisen kasvu ja erityisesti tulonjaon epätasaisuus. Oppositio syytti hallitusta eriarvoistavasta ja tuloeroja kasvattavasta politiikasta.
Oppositio ei ole yksin ajatustensa kanssa. Viimeisimmässä gallup-mittauksessa keskustan kannatus oli 16,2 %. Se oli laskenut edelliseen mittaukseen nähden -1,1%.
Syitä on varmasti monia. Ihan jo pääministerivastuu totutusti tuntuu kannatuksessa. Tärkein syy kannatuksen laskulle on arvioni mukaan kuitenkin se, että keskustalaiset eivät koe hallituksen poliittista linjaa omakseen. Tuloerojen kasvu ja keskustalainen pääministeri eivät kuulosta kepulaisen korvaan hyvältä. Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa. Talouden kasvaminen, velkaantumisen taittaminen ja työpaikkojen lisääntyminen kuulostavat erittäin hyvältä.
Talous- ja työllisyysnäkymiin voikin tällä hetkellä olla tyytyväinen. Vienti on piristynyt ja investoinnit ovat selvässä kasvussa. Suomi on vihdoin saanut vapautuksen Euroopan komission erityistarkkailusta Sipilän hallituksen ansiosta. Kiky-sopimus on tuonut toivottua vakautta, kustannuskilpailukykykin on jo paremmalla tasolla. Odotuksissa on pienen kompuroinnin jälkeen sote-uudistuksen tuomia säästöjä. Työllisyysaste on saatu vihdoin nousuun ja 72% tavoitekin tuntuu saavutettavalta.
Silti tuloerot ovat kasvussa. Eivät radikaalisti, eivät poikkeuksellisesti, mutta kasvussa. Miksi?
Tuloerojen kasvua suuressa kuvassa selittää tyypillinen kehittyneen maan talouskasvun aikainen tulonjakokehitys. Globalisaatio ja teknologian kehitys ovat aiheuttaneet sen, että keskituloiset, rutiininomaisen työn työpaikat ovat vähentyneet, siirtyneet kehittyviin talouksiin. Suomessa erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden työpaikat ovat 2000-luvulla vähentyneet. Näitä työpaikkoja korvaamaan on syntynyt korkean osaamisen ja palkan työpaikkoja sekä hyvin pienipalkkaisia työpaikkoja, erityisesti palvelualoille.
Tämä ei tietenkään ole koko totuus. On fakta, että talouskasvu hyödyttää työssäkäyviä ja eritoten korkeapalkkaisia, kun taas esimerkiksi sosiaaliturvan varassa elävälle se ei juuri näy. Fakta on myös se, että Sipilän hallitus ei jättänyt perusturvaa rauhaan leikatessaan valtion menoja velkaantumisen estämiseksi. Moni on samaa mieltä siitä, että velkaantuminen pitää pitää aisoissa ja työllisyysasaste pitää saada nousuun. Sen sijaan sosiaaliturvan indeksikorotusten jäädytyksestä ja esimerkiksi lääkekorvausten leikkauksista voi olla toista mieltä. Tämänkaltaiset toimet heikensivät nimenomaan kaikkein pienituloisimpien asemaa. Ei kovin keskustalaista.
Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Erityisesti silloin, kun keskusta on pääministeripuolueena, ja joutuu tasapainottelemaan eri hallituspuolueiden kantojen kanssa, keskustanuorten tehtävänä on muistuttaa perikeskustalaisista arvoista. Tässä tapauksessa oikein äärikeskustalaisesta arvosta: köyhän asiasta.
Nyt kasvun aikana arvomme mitataan. Olemmeko valmiita jakamaan kasvun leivästä siivun kaikille? OECD:nkin suositteleman osallistavan talouskasvun periaatteilla voimme pienentää tuloeroja ja saada kaikki mukaan kasvuun.
Olennaisin asia mahdollisimman monen mukana pysymiseksi on tietenkin työllisyys. Tässä ollaan jo oikealla uralla. Työllisyyden parantamiseksi ammatillisen liikkuvuuden ja alueellisen liikkuvuuden tulee olla joustavaa ja helppoa, erityisesti nyt kun työpaikkoja syntyy muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle. Parhaimpina esimerkkeinä kohisten kasvavat Länsirannikko, Pirkanmaa, Kainuu, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Lappi. Työpaikkoja syntyykin suhteellisesti eniten maakuntiin. Erityisesti tulonsiirroilla ja verotuksella voimme vaikuttaa liikkuvuuteen ja tulonjakoon suoraan. Verotusta ja tulonsiirtoja tulee muokata niin, että kannustinloukut minimoidaan. Sosiaaliturvan uudistus onkin tässä työssä avainasemassa.
Lisäksi pehmeämmillä tasa-arvon mittareilla, kuten sosiaalisella liikkuvuudella on merkityksensä. Mahdollisuus hyvään elämään luodaan lapsuudessa. Tutkimusten mukaan valtaosa elinkaarituloon vaikuttavista tekijöistä määräytyy jo ennen 23. ikävuotta. Siksi tasa-arvoinen koulutus kaikilla asteilla on tärkeää. Myös terveydenhuollon tasalaatuisuus ja saavutettavuus ovat avainasemassa.
Keskustalle on ollut tällä vaalikaudella tärkeää Suomen kuntoon laittaminen. Suomi ei kuitenkaan ole kunnossa, ennenkuin kaikki ovat mukana. Talous ja työllisyysaste näyttävät oikeansuuntaisilta. Keskitytään seuraavaksi siihen, että kaikki pysyvät mukana.
Anna Sirkiä 