Ennen viime eduskuntavaaleja keskustalaisella porukalla päätettiin, että Suomi pitää saada nousuun. Tarvitaan talouskasvua ja työpaikkoja. Kilpailukyky pitää saada paremmaksi, sote-uudistus maaliin ja velkaantuminen taittumaan.
Keskustalaiset lähtivät tekemään kampanjaa yhdessä, yhteen hiileen puhaltaen, hyvässä hengessä. Oli selkeä linja ja tavoitteet joista puhuttiin. Vaaleissa pärjättiin hyvin.
Puheenjohtaja Juha Sipilä tarttui haasteeseen insinöörin ja yritysjohtajan rautaisella ja kokeneella otteella. Hallitus teki strategisen hallitusohjelman jota se lähti seuraamaan.
Pääministeriä on ryöpytetty kohusta toiseen, kiky-sopimus jouduttiin nostamaan viisi kertaa kanveesista, hallitus on käynyt lähellä kaatumista, yksi hallituspuolue hajosi. Läpi kaiken tämän Juha Sipilä on luotsannut joukkoaan.
Sipilän määrätietoisuuden seurauksena sote-uudistus on lähempänä maalia kuin koskaan, talous kasvaa, vienti on lähtenyt vetämään, uusia työpaikkoa syntyy koko ajan. Tulokset puhuvat puolestaan. Vai puhuvatko?
Keskustan kannatus laskee kuin se kuuluisa lehmän häntä. Hämmentynyt pääministeri kommentoi asiaa TV1 Ykkösaamussa seuraavasti: “Kun Suomen tilanne oli se mikä oli kaksi vuotta sitten, niin itse arvioin, että on nyt tärkeintä se, mitä me teemme, ei se, miltä se tekeminen näyttää.”
Keskustan ongelmat tässä hallituksessa rakentuvat mielestäni kolmen olennaisen asian ympärille.
Kokoomus
Olemme kokoomuksen kanssa hallituksessa. Politiikka näyttäytyy tällöin keskustalaisille äänestäjille liian oikeistolaisena. Hallituksen linja ei tietenkään ole sama kuin kokoomuksen linja. Se näyttää varmasti joillekin kokoomuksen kannattajille olevan piirun verran liian vasemmalla. Se ei kuitenkaan kokoomuksen kannatusta tunnu haittaavaan. Hallituskumppanimme kannatus on huippulukemissa.
Ratkaisuna tähän en esitä hallituksen kaatamista. Sen sijaan tulee tehdä selväksi, mikä on keskustan linja. On ilmiselvää, että hallituksen tekemä politiikka on kompromissi kolmen puolueen linjoista. Keskustan oma linja on kuitenkin hämärän peitossa, samaan aikaan kun kokoomus ratsastaa taitavasti kaksilla, ellei useammilla rattailla. Keskustan tulisikin kirkastaa omat tavoitteensa ja näkemyksensä ja viestiä siitä positiivisesti.
Insinöörimäinen lähestymistapa
Toinen suuri ongelma on se, että keskusta on keskittynyt insinöörimäisesti ongelmien ratkomiseen ja asioiden hoitamiseen. Se on samaan aikaan sekä siunaus, että kirous, tuntuuhan tuo järjestelmällinen ja päättäväinen taktiikka toimivan esimerkiksi talouden suhteen. Ongelma vain on se, että kun puhutaan taloudesta, työpaikoista, rahasta ja rakenteista, keskustelu jää ihmisille etäiseksi. Arvokeskustelu ja ihmisyysaate jäävät talouden jalkoihin.
Keskustan tuleekin panostaa myös omien kantojensa muodostamiseen ja niistä tehokkaasti viestimiseen, ei vain hallituspolitiikan kiemuroiden selittelyyn ja poliittisen jargonin viljelyyn. Tarvitaan ihmisläheistä ilmaisua, arvokeskustelua ja uusia kampanjoita. Puolueen on kehityttävä jatkuvasti. Pyörät pyörii ja Suomi kuntoon on jo käytetty.
Sosiaalinen media – nykypäivän tupaillat
Kolmantena ongelmana näen sen, että keskustalaiset eivät vain vieläkään ole siellä missä ihmiset ovat – nykyajan tupailloissa sosiaalisessa mediassa. Live-twiittaus istuntojen aikana, kärkipoliitikkojen facebook- ja twitter -tilien aktiivisuus ja vuorovaikutteisuus sekä blogi-kirjoittaminen kalpenevat edelleen monen muun puolueen rinnalla.
Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. Puolueessa on selkeästi herätty näihin ongelmiin. Keskusta on perustanut uusia työryhmiä hiomaan poliittista linjaansa ja periaateohjelma on lausuntokierroksella. Talouden liikkumavaraa on käytetty keskustalle tärkeisiin kohteisiin, esimerkiksi huoltajakorotukseen. Kansanedustajat ovat aktivoituneet sosiaalisessa mediassa, vaikka eivät aivan ikiliikkujamme Mikko Kärnän tasolle ylläkään. Viimeisimmän valinnanvapauslain väännön yhteydessä kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä puoluetta esitys miellytti eniten.
Surkuhupaisaa tässä kannatustilanteessa on se, että ongelmat ja ratkaisut ovat lähes identtisiä vuoden 2011 kanssa. Ehdotan, että kaivetaan työkirja naftaliinista ja repäistään kertaheitolla kunnon korjausliike. Panostetaan aatteelliseen keskusteluun ja viestintään. Mieluummin ennen vaaleja.
Kannatuksen nostaminen vaatii yhteistyötä ja ryhmähenkeä meiltä kaikilta. Kategorinen kritisointi ja puoluejohdon tuijottaminen tumput suorina tulosta vaatien ei meitä pelasta. Keskusta on vahva vain jos teemme työtä yhdessä. Aloitetaan se tekemällä Matti Vanhaselle loistava kampanja. Yhdessä.
Anna Sirkiä
Keskustanuorten puheenjohtajaehdokas
Varsinais-Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtaja
Anna Sirkiä 