Viimeistään maaliskuussa Katalonia ja sen ongelmallinen tilanne nousi suomalaisten tietoisuuteen alueparlamentin johtajan Carles Puigdemontin vieraillessa Suomessa. Avaan tässä vain pintaraapaisuna tilannetta alueella, syitä siihen ja erityisesti vastausta kysymykseen: miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Kataloniasta.
Mikä Katalonian kriisi?
Katalonia on Espanjan itsehallintoalue, jonka välit Espanjaan ovat tällä hetkellä hyvin tulehtuneet. Alueella on pitkä historia itsenäisyyspysrkimyksissään ja se on yrittänyt viime vuosina luoda rauhanomaista keskusteluyhteyttä Espanjan hallinnon kanssa itsenäisyyden saavuttamiseksi.
Ensimmäinen päivä lokakuuta Katalonia järjesti kuitenkin kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä ja julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi 27. lokakuuta. Espanja yritti pääministeri Mariano Rajoyn johdolla väkivalloin estää kansanäänestyksen ja sulkea äänestyspaikat ja julisti äänestyksen laittomaksi. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen Espanja aktivoi perustuslakinsa pykälän 155 ja otti Katalonian alueen suoraan keskushallinnon ohjaukseen. Se erotti Katalonian aluejohtajan Carles Puigdemontin, poisti aluehallituksen viroistaan, hajotti Katalonian parlamentin, erotti poliisijohdon sekä määräsi uudet aluevaalit. Lisäksi monia poliitikoita syytettiin kapinasta ja he ovat nyt joko maanpaossa tai tutkintavankeudessa.
Uudet vaalit järjestettiin joulun alla, mutta aluehallituksen muodostamisessa kesti toukokuuhun asti. Nyt Kataloniassa on uusi aluehallitus, joka on edelleen itsenäisyysmielinen, sillä itsenäisyysmieliset puolueet säilyttivät enemmistönsä aluevaaleissa.
Katalonian tilanne nyt?
Katalonian uusi aluejohtaja on Quim Torra. Hänet valittiin virkaansa vasta neljäntenä ehdokkaana. Espanja ei hyväksynyt maanpaossa olevan Puigdemontin ehdokkuutta, eikä vankilassa olevien Jordi Sànchezin tai Jordi Turullin ehdokkuuksia. Heitä ja monia muita poliitikkoja odottavat oikeudenkäynnit.
Katalonian aluevaalit eivät vaikuttaneet alueen pyrkimyksiin juurikaan. Vaikka Espanjankin hallitus vaihtui hallituksen hävittyä luottamusäänestyksen ja pääministeri Mariano Rajoyn hallituksineen erottua, uusi hallitus ei ole Katalonian asian kannalta juuri parempi. Espanjan uusi pääministeri Pedro Sánchez on toki luvannut Katalonian uudelle hallinnolle vuoropuhelua, jota he eivät kokeneet saavansa Rajoylta. Sánchez ei silti kannata kansanäänestyksen järjestämistä Katalonian itsenäisyydestä. Torra toivoo neuvotteluja aiheesta.
Miksi Katalonia tavoittelee itsenäisyyttä?
Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin on monia syitä. Suurin syy on se, että katalaanit kokevat olevansa kansakunta, jolla on oma historiansa, kulttuurinsa ja kielensä. Enimmäkseen Espanjan itsehallintoalueilla ihmiset kokevat olevansa ensisijaisesti espanjalaisia, mutta monet katalonialaiset kokevat olevansa katalaaneja. Olennaista tälle kansallistunteelle on paitsi oma kieli, katalaani, jota miljoonat katalonialaiset puhuvat äidinkielenään, myös alueen itsenäinen historia, joka alkaa jo kaukaa ennen Espanjan olemassaoloa.
Ensimmäiset rajat Katalonian alueelle on määritelty jo 800-luvulla. Silloin frankit valloittivat alueen arabeilta. Vaikka sitä hallitsivat frankkien vasallit, alueen kulttuuri sai kehittyä vapaasti. 985 Katalonia vapautui frankkien vallasta ja oli käytännössä itsenäinen valtio. 1100-luvulla Kataloniasta tuli osa Aragoniaa, mutta se sai pitää jonkinlaisen itsehallinnon. Nykyinen yhtenäinen Espanja syntyi vasta 1714 ja samalla Kataloniasta tuli yksi sen itsehallintoalueista. Sen jälkeen autonomian taso on ollut vaihteleva.
Katalonialaisen itsenäisyysajattelun perinteet juontavat juurensa kauas ja Espanjan hallinnassa ollessaan katalonialaiset kapinalliset ovat ottaneet yhteen Espanjan kruununhallinnon kanssa monesti.
1800-luvulla kansallistunteen noustessa espanjalaiset vaalivat espanjalaista kieltä ja kulttuuria, katalonialaiset katalonialaista. Espanjaa ei otettu omakseen alueella. Se ei kuitenkaan johdu Espanjan yrityksen puutteesta. Se yritti lukuisasti väkivalloinkin kitkeä katalonialaista kulttuuria ja juurruttaa espanjalaista. Tämä on kuitenkin vain sisuunnuttanut alueen kansaa.
Viimeisimpänä traumana katalaanit muistavat Francon diktatuurin ajan 1939-1975. Silloin katalaanin puhuminen kiellettiin ja katalaaneja vainottiin. Tämä on monen itsenäisyysmielisen muistoissa.
Katalonia on Espanjan vaurain alue ja se ei kärsinyt lamasta yhtä pahasti kuin muu maa. Katalonian osuus maan bruttokansantuotteesta on jopa noin 19 prosenttia, vaikka se on yksi 17 itsehallintoalueesta. Suuret tulonsiirrot muuhun maahan koetaan alueella epäoikeudenmukaisena. Tämä on yksi, vaikka ei tärkein syy tavoitella itsenäisyyttä.
2000-luvun suurimpana ongelmana Katalonian näkökulmasta voidaan nähdä se, että Espanja oleellisilta osin mitätöi Katalonian vuoden 2006 kansanäänestyksessä ratifioimaa itsehallintolakia. Kataloniassa koetaan autonomian olevan riittämättömällä tasolla ja he myös kokevat, ettei Espanjassa arvosteta heidän kieltään ja kulttuuriaan.
Itse olen sitä mieltä, että Katalonian tulisi saada äänestää itsenäisyydestään ja kansanäänestyksen tulokseen tulisi reagoida sen vaatimalla tavalla. Joko Katalonian tunnustamisella itsenäiseksi valtioksi tai neuvottelemalla alueelle ja sen kansalle heidän haluamansa autonomia ja heidän suuresti janoamansa tunnustus katalaaneina.Tämän tulisi tapahtua rauhanomaisesti, Espanjan ja Katalonian hallitusten yhteisymmärryksessä. Kannatan alueiden Eurooppaa, joka koostuu kansallisvaltioista ja siksi tunnen sympatiaa Katalonian itsenäisyysliikettä kohtaan. Näin suuri päätös vaatii kuitenkin selkeän, laillisen äänestyksen ja laajan kannatuksen kansalta.
Miksi meidän pitää olla kiinnostuneita Kataloniasta?
Katalonia ja Espanja ovat osa Euroopan Unionia kuten mekin. Euroopan Unionin tarkoituksena ei tietenkään ole puuttua jäsenvaltioidensa sisäisiin asioihin, millainen esimerkiksi Katalonian itsenäisyyspyrkimys sellaisenaan olisi. Euroopan Unioni kun on jäsenvaltioidensa liitto, ei liittovaltio.
Katalonian tilanne vaikuttaa olennaisesti Euroopan Unionin suuntaan. Tilanne suorastaan pakottaa meidät kysymään itseltämme: haluammeko liittovaltion? Se vähentäisi kansallisvaltioiden merkitystä, eikä yksittäisen valtion itsenäisyys olisi enää olennainen asia. Vai haluammeko jatkaa kansallisvaltioiden liittona? Tällöin olennaista ovat meidän kansallisvaltiomme, jotka perustuvat kunkin kansan omalle kielelle ja kulttuurille.
Itse kannatan alueiden Eurooppaa, jossa kansallisvaltiot ja niiden omat kulttuurit kukoistavat, mutta jotka kuitenkin ovat osa yhteistä Euroopan Unionia. Meidän kaikkien yhteistä Eurooppaa, vailla vastakkainasettelua.
Olennaista Katalonian kysymyksessä ovat myös arvot. Euroopan Unioni perustuu tietyille arvoille, jotka ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio.
Kun jossakin järjestetään kansanäänestys, ei ole Euroopan Unionin arvojen mukaista sulkea rauhallisia äänestyspaikkoja väkivaltaa käyttäen, vaikka äänestys itsessään olisi vailla lainvoimaa. Meillä on oltava kokoontumisen ja mielipiteen ilmaisun vapaus. Eikä ole Euroopan Unionin arvojen mukaista vangita ihmisiä poliittisten mielipiteidensä takia. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International onkin vuosiraportissaan Espanjasta huomauttanut tästä. Saksa on myös osoittanut, ettei näe poliittisia mielipiteitä ja rauhanomaisia mielenilmauksia riittävänä syynä poliitikkojen vangitsemiselle, sillä se ei suostu luovuttamaan Saksassa olevaa Puigdemontia Espanjaan oikeudenkäyntiä varten.
Ollaan Katalonian itsenäisyydestä mitä mieltä hyvänsä, fakta on se, että Espanjassa on kriisi jota se ei itse ole kyennyt rauhanomaisesti selvittämään. Unionin olisi pitänyt tuomita julkisesti erityisesti kansanäänestyksen yhteydessä tapahtunut väkivallan käyttö. On tekopyhää vaatia Unionin jäseniksi pyrkiviltä valtioilta arvojemme noudattamista, ellemme vaadi samaa jo jäseninä olevilta valtioilta.
Euroopan Unionin pääasiallinen tehtävä on puolustaa arvojaan ja edistää rauhaa. Siksi sen on kehitettävä ilmeisen puutteellista kykyään toimia rauhanvälittäjänä ja ratkaista, kuinka se puuttuu alueellisiin kriiseihin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan meidän eurooppalaisten on vaikutettava asiaan ja vaadittava sitä. Eurooppa on meidän yhteisömme, ei jokin meistä irrallinen toimija. Eurooppa olemme me. Siksi Katalonian asia on meidänkin asiamme.
Anna Sirkiä
Anna Sirkiä 