Olemme saaneet lukea viimeaikoina paljon trooppisista hirmumyrskyistä. Japanissa nähtiin taifuuni Jebi, voimakkain hirmumyrsky siellä sitten vuoden 1993. Florence-myrsky on nostattanut Yhdysvalloissa pahat tulvat. Mangkhut-taifuuni on riepotellut mm. Filippiinejä ja Kiinaa ja viimeisimpänä myös Kreikka sai kokea Zorban voiman. Myrskyjen seurauksina ihmisiä loukkaantuu, kuolee, he menettävät kotejaan, ja erityisesti ruoantuotanto kokee kovan kolauksen. Esimerkiksi Filippiineillä trooppinen hirmumyrsky aiheutti arvioiden mukaan satojen miljoonien eurojen vahingot ruokahuollolle. Riisipellot ovat veden vallassa ja maissi laonnut juuri ennen sadonkorjuuta. Tuontiruualle on alueella suuri tarve.
Samaan aikaan Eurooppa kärsii kuivuudesta. Hollannissa rehusadosta on menetetty 40-60 prosenttia ja viljasadosta viidennes. Ruotsissa viljasato on 30 prosenttia pienempi. Saksassa eläintiloja ajetaan alas, teurastuksia oli heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla 10 prosenttia normaalia enemmän. Suomessa on koettu todellinen romahdus, vuosi oli huonoin kolmeenkymmeneen vuoteen. Hyvä ei ollut edellinenkään vuosi poikkeuksellisten sateiden vuoksi.
Sää ei ole sama asia kuin ilmasto, mutta nämä säät enteilevät tulevaa. Asiantuntijat eivät usko ilmastonmuutoksen lisäävän trooppisia hirmumyrskyjä, mutta se todennäköisesti voimistaa niitä. Myrskyt saavat voimansa lämpimästä merivedestä ja ilmastonmuutos nostaa merien lämpötilaa. Ilmastonmuutos myös voimistaa muita säiden ääri-ilmiöitä. Lisää kuivia kesiä ja sateisia syksyjä on siis suurella todennäköisyydellä odotettavissa.
Ruuantuotannossa on aina kysymys huoltovarmuudesta. Suomessa erityisesti, sillä olemme geopoliittisesti saari – jopa 80-90 prosenttia kaupasta kulkee Itämeren yli. Kauppayhteyksien katketessa kriisitilanteessa olemme pulassa ilman omaa tuotantoa. Mielestäni ruuantuotannossa tulee ajatella kuitenkin myös laajempaa vastuuta itsestämme ja muista.
Suomessa tuotetaan Euroopan puhtainta ruokaa. Tuotantoeläimillä käytetään antibiootteja vain kuudennes EU:n keskiarvosta, ja viljelykasveistamme löytyy hyvin vähän jäänteitä torjunta-aineista, vähemmän kuin missään EU-maassa. Puhdas ruoka ei ole itsestäänselvyys, olemme Euroopassakin saaneet nähdä eläintautien ja ruokaan päätyneiden myrkkyjen aiheuttamia kriisejä, myös kasvitauteja on näköpiirissä ja aiempaa suurempana tulevaisuuden uhkana on muuttuva ilmasto. Puhtaalle ruoalle on tulevaisuudessa entistä suurempi kysyntä.
Luken asiantuntijan Kalle Hoppulan mukaan Suomi on yksi harvoista maista koko maailmassa, jonka maatalouteen ilmastonmuutos vaikuttaa myönteisesti. Kun muualla olosuhteet muuttuvat liian kuiviksi tai lämpimiksi viljelylle, Suomessa kasvukaudet pidentyvät, jolloin kesän, kevään ja alkusyksyn aikana on lämpimämpää. Näin kasvit, jotka vaativat pidemmän tai lämpimämmän kesän, selviävät keskimäärin paremmin. Viljelyrajat myös siirtyvät pohjoisempaan päin.
Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmosen mukaan säiden ääri-ilmiöihin ja niiden aiheuttamiin satovaihteluihin voidaan varautua tilojen välisellä yhteistyöllä ja lisäämällä viljelykasvivalikoimaa. Meidän tulisikin Suomessa keskittyä tuotantomme monipuolistamiseen tiloilla. Riskejä voisi tasata lisäämällä tuotantoon esimerkiksi öljy- ja palkokasveja, eri viljoja ja erikoiskasveja, kuten tattaria, kvinoaa tai hamppua.
Me suomalaiset emme yksin pysty ruokkimaan koko maailmaa, emmekä edes Eurooppaa. Meidän tulee kuitenkin nähdä globaali vastuumme myös tässä suhteessa. Puheet suomalaista ruuantuotantoa ja sen tukemista vastaan ja haluttomuus parantaa tuotannon kannattavuutta on vastuutonta. Meidän pitää kyetä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Kehittää ruuantuotantoamme ja sen menetelmiä, ei ajaa sitä alas.
Emme voi ennustaa, millainen maailma on vaikkapa kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta meidän on varauduttava. On järjetön ajatus, että maa, jolla on parhaat edellytykset tuottaa puhdasta ja laadukasta ruokaa myös tulevaisuudessa antaisi ruoantuotantonsa kuivua kasaan. Minä puolustan pohjoista, kestävää ruoantuotantoamme ja myös Euroopan unionin on ymmärrettävä sen arvo, panostettava siihen ja sen kehitykseen. Suomalainen maatalousyrittäjä ansaitsee enemmän arvostusta upeasta työstään tänään ja kenties vielä enemmän tulevaisuudessa.
Anna Sirkiä 