Puheeni MTK-Mynämäen sadonkorjuujuhlassa 2018

Hyvä sadonkorjuujuhlaväki,

 

Olemme taas kokoontuneet juhlimaan päättyvää satokautta ja jättämään hyvästit kesän lämmölle ja valolle. Mennyt kesä oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja helteinen ja vaikka sitä moni kesälomailija kiitteli, luonto ja viljelysmaat olisivat kaivanneet enemmän vettä. Arvioiden mukaan viljasato jää 2.8 miljoonaan tonniin normaalin noin 3.7 miljoonan tonnin sijasta. Hankkija arvioikin, että Suomeen joudutaan tuomaan ruista, vehnää ja myös rehuviljoja tällä satokaudella merkittäviä määriä. Mitä tulee säilörehuun, kahden ensimmäisen korjuukerran jälkeen sadon arvioidaan jääneen pahimmilla alueilla jopa puoleen tavanomaisesta. Myös maidontuotanto kärsi, eläimiä jouduttiin poistamaan tavallista enemmän ja teurasruuhkat laskivat lihan hintaa.

 

Tämä vuosi onkin karulla tavalla muistuttanut siitä, että maatalous on säiden armoilla. Monet asiat ovat kehittyneet ja muuttuneet tuhansien vuosien aikana joina Suomessa on viljelty maata, mutta säiden vaikutusta emme voi välttää. Maatalousyrittäjyys onkin mielestäni kaikkein vaativin yrittäjyyden laji, sillä siihen sisältyy normaalien yrittäjän riskien lisäksi myös sääriski.

 

Talouden tilanne yleisellä tasolla on Suomessa kohentunut, mutta se ei näy alkutuottajille. Suurin syy maatalouden huonoon kannattavuuteen on tuottajahintojen alenemisessa Venäjän pakotteiden myötä vuosina 2013-2014, eikä taso ole noiden vuosien jälkeen parantunut. Yrittäjätuloa jää tänä vuonna keskivertomaatilalla enää 7200 euroa, jopa 40 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2017.

 

Mitä asian ratkaisemiseksi tehdään?

 

Hallitus on päättänyt osoittaa maatalouden kannattavuusongelmien lieventämiseen yhteensä 86,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2018-2019 maksettaviin tulotukityyppisiin kansallisiin tukiin ja EU-tukien kansalliseen täydentämiseen osoitetaan yhteensä 30 miljoonan euron määräraha. Se kohdistetaan pääasiassa kotieläintalouteen. Vuoden 2019 luonnonhaittakorvauksen tukitasot palautetaan 2015-2017 tasolle. Lisäksi kannattavuutta on päätetty tukea lainojen valtiontakauksilla, viljelijöiden jaksamista tukevalla projektilla, antamalla helpotusta eläkemaksujen viivästyskorkoihin, helpottamalla kevyen polttoöljyn verotusta, luopumalla sato-ja kasvintuhoojavakuutusten verosta sekä tukemalla investointeja ja vientiponnisteluja.

 

Euroopan unioni ei ole luvannut taloudellista helpotusta jäsenmaille kuivuuteen liittyen, sillä kuivuus on aiheuttanut ongelmia yhtälailla kaikkialla Euroopassa.

 

Syyskuussa hallitus esitti elintarvikemarkkinalain säätämistä ja elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävän perustamista uuteen Ruokavirastoon. Tällä halutaan turvata tuottajien asema, kun he käyvät kauppaa ruokaketjun muiden osapuolien kanssa. Lailla pyritään puuttumaan epäreiluihin ja kohtuuttomiin kauppaehtoihin ja -tapoihin. Se mahdollistaa myös sopimusten tekemisen kirjallisena. Tällä tavoitellaan luottamuksen ja yhteistyön lisääntymistä elintarvikeketjun toimijoiden välillä kasvun ja kannattavuuden parantamiseksi.

 

On sinänsä hyvä, että kannattavuusongelmaan on reagoitu, mutta fakta on, että vuosittaiset kriisipaketit eivät ole kestävä ratkaisu maataloutemme turvaamiseksi, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettu tuo parempaa kannattavuutta tiloille. Riskienhallinta ei ole kunnossa. Viime vaalikaudella lakkasi satovahinkojärjestelmä, eivätkä satovahinkovakuutukset ole kyenneet turvaamaan kannattavuutta. Mielestäni tarvitsemmekin toimivan riskienhallintajärjestelmän, sitä itseasiassa edellyttää jo komissiokin viimeisimmässä unionin yhteisen maatalouspolitiikan esityksessään. Toteutus on jäsenmaiden omassa harkinnassa. Yksi mahdollisuus on nähdäkseni joustava kriisirahasto.

 

Mitä tulee tuottajahintojen nostamiseen, kuluttajat ovat antaneet selkeän viestin kuluneena vuonna: he ovat valmiita maksamaan ruoasta enemmän, jos raha menee suoraan tuottajalle. Kaupan pitää tässä tulla enemmän vastaan.

 

Hyvät kuulijat,

 

Ei ole ihme, että suomalaiset kuluttajat arvostavat suomalaista ruokaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto totesi viime vuonna suomalaisen ruoan olevan ylivoimaisesti puhtainta. Suomalaisessa ruoassa on vähiten jäämiä kasvinsuojeluaineista. Myös eläintuotannossa käytämme poikkeuksellisen vähän antibiootteja. Tilanne on hyvin toisenlainen muualla Euroopassa. Suomalaista ruokaa ja suomalaisten viljelijöiden osaamista tuleekin puolustaa kovaan ääneen nyt käynnissä olevassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n uudistuksessa.

 

Komissio antoi esityksensä yhteisestä maatalouspolitiikasta kesällä ja se on mielestäni Suomen kannalta murskaava mitä tulee rahoitukseen. Suoria tukia esitetään leikattavaksi jopa 2.3 prosenttia ja maaseudun kehittämistukia jopa 14 prosenttia. Tässä tilanteessa, kun maatalouden yrittäjätuloa puuttuu yhteensä noin 500 miljoonaa euroa, emme voi hyväksyä tukien leikkauksia. Suomen edustajien onkin pistettävä kaikki neuvotteluvoimansa peliin esityksen parantamiseksi.

 

Mitä tulee yhteisen maatalouspolitiikan sisältöön muuten, sen arkkitehtuuria pyritään muuttamaan. Ajatuksena on, että EU-tasolla päätettäisiin vain isot tavoitteet ja yhteinen viitekehys politiikalle sekä tietyt EU-minimivaatimukset. Samalla jäsenmaat saisivat enemmän valtaa päättää alueellaan sovellettavan tukikokonaisuuden sisällöstä, valvonnasta ja seurannasta. On tarkoitus tehdä jäsenmaakohtaiset strategiset suunnitelmat, jotka hyväksyttäisiin yhteistyössä komission kanssa. Suunnitelmassa olisi määritelty maakohtaiset tavoitteet, saavutettavat tulokset ja toimenpiteet tuloksiin pääsemiseksi. Ajatus olisi, että komissio seuraisi jäsenmaita, jäsenmaat viljelijöitään. Näyttää kuitenkin siltä, että komissio säilyttäisi itsellään mahdollisuuden tilatason tarkastuksiin.

 

Vaikka tavoitteena maatalouspolitiikan uudistuksessa oli byrokratian väheneminen, se ei näytä todennäköiseltä vaikka jäsenmaiden valta lisääntyy, sillä reunaehdot asettaa kuitenkin EU. Uusia asioita esityksessä on myös jo aiemmin mainitsemani pakollinen riskienhallinta ja tukikatto, jonka avulla tukia yritetään siirtää suurilta tiloilta pienemmille. Esityksessä myös vahvistetaan ympäristö- ja ilmastonäkökulmaa. Jopa 40 prosenttia CAP-rahasta pitäisi olla ympäristö- tai ilmastosidonnaista.

 

Komission esityksessä hyvää on se, että Suomella olisi paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon meidän erityiset olosuhteemme, kun valtaa siirtyy jäsenmaille ja saamme tehdä maakohtaisen strategisen suunnitelman. Nuorten viljelijöiden tukea ja tuotantoon sidottuja tukia voidaan jatkaa ja byrokratiaa voidaan yksinkertaistaa. Uusien ympäristövaatimuksien myötä tulee kuitenkin todennäköisesti lisää byrokratiaa, ja Suomen on oltava tarkkana, jotta EU-tason ympäristövaatimukset eivät muodostu mahdottomiksi toteuttaa pohjoisissa olosuhteissamme.

 

Suomi on maana erityinen, kun vertaamme sitä muihin Euroopan maihin. Verrattavissa meihin ovat ainoastaan muut Pohjoismaat. Siksi Suomi tarvitsee erityisesti CAP-neuvotteluissa äänekästä ja voimakasta edunvalvontaa.

 

Hyvät kuulijat,

 

Meille suomalaisille on selvää, että haluamme olla ruoantuotannossamme omavaraisia, sillä Suomi on geopoliittisesti saari. Noin 90 prosenttia kaikesta viennistämme ja tuonnistamme kulkee Itämeren yli, ja jos tuo yhteys kriisitilanteessa syystä tai toisesta katkeaisi, olisimme omillamme. Suomalaisen maatalouden selviäminen näistä vaikeista ajoista paremman kannattavuuden aikaan on mielestäni tärkeää myös EU:lle ja muulle maailmalle. Tätä pitäisi erityisesti Suomen edunvalvonnassa tähdentää. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on vaikea ennustaa, mutta todennäköisesti säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät, kesistä tulee entistä kuivempia ja talvista leudompia. Samaan aikaan kun Keski- ja eritoten Etelä-Euroopassa maanviljelys käy vaikeaksi ja lähes mahdottomaksi kuivuuden vuoksi, se on todennäköisesti meidän leveysasteillamme edelleen mahdollista. Viljelykasvien valikoimaa lisäämällä helpotetaan satovaihtelujen aiheuttamia ongelmia ja pitämällä kiinni tiukoista laatustandardeistamme, myös eläintuotantomme on vertaansa vailla.

 

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa katseet kääntyvät entistä enemmän maa- ja metsätalouteen myös muista syistä kuin riskienhallinnan ja muutoksiin mukautumisen näkökulmasta. Tuottajien toivotaan parantavan metsiemme hiilinieluja ja tätä osaamista toivotaan laajennettavan myös maanviljelyyn. Käynnissä on tutkimushankkeita peltojen hiilensidonnan parantamisesta. Pidän tätä ehdottomasti mahdollisuutena ilmaston ja peltojen ravinteikkuuden näkökulmasta ja erityisesti mahdollisuutena vähentää iänikuista vastakkainasettelua maanviljelyn ja ympäristönsuojelun välillä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tule kuitenkaan repiä tuottajien selkänahasta. Tässäkin uudistamisessa tulee muistaa kannattavuus, tai muuten meillä ei kohta ole tuottajia peltojen hiilensidontaa parantamassa.

 

Hyvät kuulijat,

 

Suomen metsät ovat aivan erityisiä. Ne peittävät jopa 70 prosenttia pinta-alastamme ja Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa. Meillä suomalaisilla on myös aivan erityinen suhtautuminen metsiimme. Jo 1800-luvulla metsälainsäädäntömme perustaksi tuli neuvo ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”.

 

Nyt tavoitteena on metsiemme hiilinielujen lisääminen. Se onkin Suomelle luonteva tapa kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tarkoitus on lisätä metsäpinta-alaa istuttamalla lisää metsäalueita, käyttämällä puuta rakentamisessa, jolloin puu säilyy hiilivarastona sekä soita ennallistamalla. Nämä ovat erinomaisia, juuri Suomeen sopivia hankkeita.

 

Täällä Euroopan pohjoisissa osissa meillä on aivan omanlaisemme, erityinen tapa elää osana luontoa sitä viljellen ja varjellen. Elämme luonnon keskellä ja kunnioitamme sitä. Jokamiehenoikeudet sekä maa-, metsä-, kala- ja erätalous ovat kruununjalokiviämme. Maailmassa jossa ihmiset yhä enemmän vieraantuvat luonnosta, elävät kuluttaen ja ympäristön kustannuksella, tätä pohjoista kestävää elämäntapaamme kannattaa vaalia ja puolustaa.

 

Meidän suomalaisten tulee pitää huolta siitä, että meitä velvoittavat Euroopan unionin säädännöt ottavat huomioon myös pohjoiset olosuhteet ja että ne ovat kyllin joustavia, jotta voimme kansallisesti reagoida muutoksiin. Tärkeimpänä tietenkin yhteinen maatalouspolitiikka, mutta myös luonto- ja lintudirektiivit kaipaavat joustoja, jotta kykenemme pitämään pohjoisen luontomme tasapainossa ja elämäntapamme turvattuna.

 

Suomalaisella maataloudella, metsätaloudella, kalataloudella ja erätaloudella on tulevaisuus. Se lähtee siitä, että me itse tunnustamme niiden erityisyyden, uskomme niihin ja puolustamme niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s