Luontodirektiiviin joustoja – ei tiukennuksia!

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tänään, että Euroopan komissio on tehnyt esityksen luontodirektiivin tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin esitetään rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä. 

Tämä siitä huolimatta, että Euroopan unionin tuomioistuimessa on parhaillaan ratkaistavana Suomen suden rauhoitusta koskeva asia, jonka ennakkoratkaisua odotetaan vasta 2019 syksyllä.

Esityksestä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus ja paikallisten mielenrauha.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lumat­koil­le.

Olen aiemmin jo puhunut sen puolesta, että susi siirrettäisiin Suomen koko alueella luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien liitteestä IV liitteeseen V, missä se on myös Baltiaa koskien. Suomen susikanta on elpynyt hyvin, ja Länsi-Suomen kasvaneen peurakannan vuoksi painottunut sinne. Tänä vuon­na kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la jopa kak­sin­ker­tais­tu­nut. Tällaiseen paineeseen tulee olla mahdollista reagoida kansallisin päätöksin.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta kestävästä elämäntavastamme. Suo­mi on suu­ri, har­vaan asut­tu ja met­säi­nen maa. Jopa 68 pro­sent­tia alu­ees­tam­me on har­vaan asut­tua maa­seu­tua. Erä­ta­lous ja jo­ka­mie­hen oi­keu­det ovat kruu­nun­ja­lo­ki­vi­äm­me. Sie­nes­täm­me, mar­jas­tam­me, ka­las­tam­me ja met­säs­täm­me, luontoa riistämättä ja vastuullisesti.

Jo 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja. Pohjoinen kestävä elämäntapamme ei taaskaan tahdo tulla ymmärretyksi. Siksi sen puolesta pitää pitää ääntä!

Metsästäjien eurooppalainen edunvalvontajärjestö FACE toteaa, että komission esitykset ovat tiukempia kuin luontodirektiivi, eivät ole eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaisia, eivätkä perustu jäsenmaissa testattuihin käytäntöihin. FACE:n mielestä komissio on antanut liian vähän aikaa tutustua esityksiin ja kommentoida niitä, erityisesti mitä tulee suteen ja uuteen liitteeseen. 

Tähän tulee ehdottomasti saada lisäaikaa ja komission tulisi myös kunnioittaa demokraattista järjestelmää ja odottaa tuomioistuimen päätöstä. Luontodirektiivi tarvitsee joustoja, ei tiukennuksia.