Viikko sitten edustin omaa urheiluseuraani Suomen Keskustaa Teoston järjestämässä paneelissa. Aiheena oli seuraavalla hallituskaudella todennäköisesti toteutettava sosiaaliturvauudistus ja sen merkitys musiikintekijöille. Teema liippaa läheltä itseäni muutenkin kuin sotu:a pohtineensa poliitikkona, sillä olen itse toiselta ammatiltani muusikko.
On selvää, että sosiaaliturvauudistuksesta on tehtävä laaja, jotta sen vaikutuksista saadaan tehokkaat. Mielestäni samassa yhteydessä tulee pohtia paitsi sosiaaliturvamme tasoa ja muotoa, myös verotusta ja asuntopolitiikkaa.
Työn vastaanottamiseen liittyvät kannustinloukut ovat tuttu keskustelunaihe. Marginaaliveroprosentit voivat pahimmillaan lähennellä sataa. Kun sosiaaliturvaa uudistetaan, tulisikin vaikutusarvioita ja laskelmia tehdä hyvin tarkasti, jottei jouduta samanlaisiin loukkuihin uudessa järjestelmässä.
Asumistuki on hyvin kallis yhteiskunnalle ja tuntuu kallistuvan entisestään. Se myös toimii tällä hetkellä pienituloisten palkkatukena kalleimmilla asuinalueilla. Tarkastusvaliokunta on onneksi tehnyt asumiseen liittyen arvokasta taustatyötä ja selvittänyt asuntopolitiikkaa ja sen haasteita. Raportista saadaankin vinkkiä hallitusneuvotteluihin! Asuntopolitiikalla on suuri merkitys myös muilta osin kuin asumistuen osalta ja se kannattaa ottaa mukaan keskusteluihin sotu-uudistusta tehtäessä.
Suurimpana sosiaaliturvauudistuksen haasteena näen työn murroksen ja siihen sopeutumisen. Yhä useampi työllistyy pätkätöihin tai osa-aikaisesti, osin palkansaajana, osin yrittäjänä. Toisilla (esim. kirjalijat, muusikot) tähän yhdistyvät myös tekijänoikeustulot. Tämä ei koske enää pelkästään muusikoita tai taiteilijoita tai työttömyydestä takaisin työelämään yrittäviä. Siitä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa yhä enemmän normi. Sosiaaliturvauudistuksen on ennen kaikkea vastattava tähän työn murrokseen. Lokerointi yrittäjiin, palkansaajiin, työttömiin jne. ei tule toimimaan tulevaisuudessa.
On pohdittava laajasti, kuinka sosiaaliturvajärjestelmästä tehdään kannustava ja kevytyrittäjyydestä aidosti kevyttä. Kevytyrittäjyydestä on puhuttu paljon, mutta sillä ei ole laillista asemaa. Tämä pitää ehdottomasti ratkaista.
Työn vastaanottamisen pitäisi aina olla kannattavaa. Reaaliaikainen tulorekisteri vastaa jo moneen ongelmaan palkansaajien osalta ja tukien takaisinperintää joudutaan tekemään tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vähemmän. Tulorekisteri ei kuitenkaan huomioi kaikkia tuloja, joten se ei ratkaise koko ongelmavyyhteä.
On ratkaistava kuinka käy ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle, kuinka taso pidetään järkevänä myös niiden kohdalla, jotka ovat vaikkapa kevytyrittäjiä?
Mitään valmista, kustannuksiltaan maltillista ja heti toteutettavissa olevaa mallia ei löydy nähdäkseni vielä yhdeltäkään puolueelta ja toivonkin, että sosiaaliturvauudistus maltetaan tehdä rauhassa, vaikka osissa ja mieluiten kaikkien puolueiden yhteisessä parlamentaarisessa valmistelussa.
Mitään valmista ratkaisua en itsekään esitä, mutta tässä muutama teesini tulevaan:
– Kannustava sosiaaliturva – työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa
– Riittävä perusturva – yhteiskunnan tukiverkon kannateltava kun ei itse pärjää
– Kevytyrittäjyydelle laillinen asema ja säädökset – myös mahdollisuus ansiosidonnaiseen – toimivampi YEL?
– Ei lokeroinnille – työn murros huomioitava uudistuksessa!
– Sosiaalturvauudistuksessa huomioitava myös asuntopolitiikka ja asumistuki
– Ei unohdeta verotusta!