Tällä viikolla olen käynyt muun kampanjan ohessa taas eurovaalipaneeleissa. Alkuviikosta pääsin puhumaan mm. Heidi Hautalan ja Sirpa Pietikäisen kanssa Eduskunnan seksuaalioikeudet- ja kehitysryhmän ja Väestöliiton järjestämään paneeliin, jonka aiheena oli seksuaalioikeudet ja niitä vastustava oppositio EU:ssa. Aihe on mielestäni erittäin tärkeä sekä Suomelle, että EU:lle. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta koska aihe on tärkeä, sitä ei voi pitää liikaa esillä.
Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat täydet valtiolliset oikeudet. Tästä on aikaa jo 113 vuotta, ja vaikka töitä on tehty, tasa-arvo ei ole vielä valmis. Suomessa tilanne on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, meillä sukupuolten osallistuminen työelämään on toiseksi tasa-arvoisinta EU:ssa ja saimme eduskuntaan taas ennätysmäärän naisedustajia. Tähän ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä historialla ei ole päätepistettä – kehitys voi olla parempaan, mutta myös huonompaan suuntaan.
Euroopan unionin perusarvoihin kuuluu tasa-arvo. Tästä huolimatta Euroopassa nousevat tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat. Väestöliiton vaikuttamistyön koordinaattori Kamomilla Ilmosen mukaan liikehdintä on laajaa ja kasvanut viime vuosina. Jopa 500 erilaista tahoa Euroopassa vastustaa naisten oikeuksia. Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mukaan myös Euroopan parlamentissa on kuultu viime vuosina entistä enemmän kriittisiä kannanottoja tyttöjen ja naisten oikeuksia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan.
Naisten oikeuksia vastustavan liikehdinnän lisäksi huolestuttavia ovat EU-kansalaisten asenteet. Euroopan komission vuonna 2016 tekemän kyselytutkimuksen mukaan jopa 27 prosenttia eurooppalaisista pitää raiskausta hyväksyttävänä joissakin olosuhteissa. Hyväksyvä asenne ei liity vain maahanmuuttajaväestöön, vaan esimerkiksi syntyperäisistä saksalaisista 27 prosenttia, eli EU-keskiarvoa vastaava luku, hyväksyi joissain tilanteissa seksuaalisen kanssakäymisen ilman suostumusta.
Tasa-arvossa ei ole kysymys vain inhimillisestä elämästä, vaan myös yhteiskuntamme parhaasta. Kuten Minna Canth aikanaan sanoi – naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys. Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO laskee, että kehitysmaissa tasa-arvoisilla panostuksilla naiset kasvattaisivat peltojensa satoisuutta 20–30 prosentilla, mikä lisäisi kehitysmaiden maatalouden kokonaistuotantoa 2,5–4 prosentilla, mikä taas vähentäisi maailman nälkäisten määrää 12–17 prosentilla. Maailmanpankin mukaan naisten ansiotyön esteiden poistaminen nostaa työn tuottavuutta paikoin jopa neljänneksellä.
Euroopan parlamentissakaan tasa-arvo ei täysin toteudu. Parlamentin pitäisi olla enemmän EU-kansalaisten näköinen – tällä hetkellä naisten osuus mepeistä on vain noin 37% ja keski-ikä on 55 vuotta. Esimerkiksi Suomella ei ole yhtään alle 40-vuotiasta edustajaa parlamentissa.
Euroopan unionin arvot eivät saa olla vain sanahelinää – erityisesti tasa-arvon kohdalla. Kun tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat nousevat, tasa-arvon puolustajia tarvitaan.
Anna Sirkiä
Eurovaaliehdokas 38
Suomen keskusta
YLE: Päättääkö hyvätuloinen ja keski-ikäinen mieskaarti Euroopan asiat? ”Tasa-arvoa näyttää olevan vara edistää vain taloudellisesti hyvinä aikoina”
https://yle.fi/uutiset/3-10626233
YLE: Väestöliitto: Naisten oikeudet ovat ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena
https://yle.fi/uutiset/3-10240030
Tilastokeskus: Suomi maailman kärjessä
http://www.stat.fi/tup/satavuotias-suomi/suomi-maailman-karjessa.html
Uusi Suomi: Uutinen EU-komission tutkimuksesta
Anna Sirkiä 