”Minä olin herkänsensuelli Aino-tyyppi. Tai rehevä rönsyilevä turvallinen Äiti Maa. Ellen sitten salaperäinen vinohymyinen pieni velho niin kuin Glazunovin Venäläinen kaunotar. Tai sitten olin rämäkkä pikantisti huorahtava Sörkan friidu. Aito. The real thing.
Mutta koskaan kukaan ei möyhinyt noita kaikkia piirteitä sekaisin, vastakohdittain, olettanut minussa tai naisissa ylipäätäänsäkään repiviä, raatelevia ristiriitoja. Miehet pitävät puhtaista lakanoista ja puhtaista naistyypeistä.
Miten minua on kuvailtu, raamitettu, pantu puihin. Kuinka minua on jalostettu.
Olen lihallistunut kaunokirjallisuus, olen se kaikkein aidoin maalaus. Olen punatukkainen molski ja vihreäsilmäinen tanssilattia. Olen Nabokovin Lolita ja Zolan Nana. Olen Ahon Saara ja Salaman naiset. Olen Waltarin Osmi ja Kultakurti.
Kuka lohduttaisi myyttiä?”
Anja Kauranen, Sonja O. kävi täällä. 1981. WSOY.
Ihanaa tyttöjen päivää aivan jokaiselle.
Erityisesti tänään haluaisin muistuttaa, että teot tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi ovat moninaisia, eikä mikään teko ole liian vähäinen tai pieni.
Jokainen voi tehdä sen, että antaa jokaisen tytön olla sellainen kuin on, luomatta ahdasta raamia sille, mitä on olla nainen. Jokainen meistä voi rohkaista lähipiirin tyttöä tai naista tavoittelemaan unelmiaan ja olemaan rohkea.
Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että vaikka Suomi on yksi maailman parhaita maita olla tyttö, tasa-arvo ei ole vielä valmis.
Näkyvimpiä ongelmia ovat palkkaerot, piilossa olevampia naisiin kohdistuva väkivalta. Siinäkin Suomi on tilastojen kärjessä Euroopassa, mutta ei positiivisessa mielessä.
”Naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamisen tiellä. Naisiin kohdistuva väkivalta sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan tai jopa mitätöi ne kokonaan” (Pekingin sopimus, 1995).
Meidän on Suomessa tartuttava väkivaltaongelmaan uudella tarmolla. Nykyiset toimet eivät ole ratkaisseet ongelmaa, siksi tarvitaan uusia keinoja.
Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen muualla maailmassa vaikuttaa myös meihin, sillä elämme globaalissa maailmassa. Pekingin asiakirjassa todetaan:
”Kestävä kehitys sekä jatkuva ja kestävä talouskehitys ovat mahdollisia ainoastaan parantamalla naisten taloudellista, yhteiskunnallista, poliittista, juridista ja kulttuurista asemaa. Kestävän kehityksen välttämätön perusta on oikeudenmukainen yhteiskunnallinen kehitys, joka tunnustaa köyhien – etenkin naisten – vaikutusvaltaistamisen merkityksen ympäristöresurssien kestävälle käytölle” (Pekingin sopimus, 1995).
Kestävä kehitys, väestönkasvun hallinta, muuttoliikkeen hallinta, ympäristön kestävä käyttö – tärkeässä osassa on nimenomaan naisten ja tyttöjen asema ja vaikutusvalta. Mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan elämäänsä, koulutukseensa, työhönsä ja lapsilukuunsa, mutta myös yhteiskuntaan.
Kun puolet väestöstä on päätöksenteon tai työelämän ulkopuolella, yhteiskunta käy puoliteholla.
Naisten asemaa parannetaan ennen kaikkea koulutuksen kautta. ”Kasvatus ja koulutus on ihmisoikeus ja välttämätön keino tasa- arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi” (Pekingin sopimus, 1995).
Tyttöjen päivä on tärkeä päivä, mutta toivoisin, että muistaisimme itse kukin näitä asioita arkipäiväisessäkin elämässämme myös muina päivinä. Toivon, että muistaisimme voimaannuttaa tyttöjä ja naisia ympärillämme.
Erityisesti politiikassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden edistäminen on muistettava vuoden jokaisena päivänä kaikessa päätöksenteossa.
Anna Sirkiä 