Rakkaat aatesisaret ja -veljet,
Viime kevään eduskuntavaalit olivat historialliset. Suomen eduskuntaan valittiin ennätyksellisen tasa-arvoisesti miehiä ja naisia. Jopa 47% kaikista valituista kansanedustajista oli naisia. Olen henkeen ja vereen tasa-arvoihminen ja siksi olin tästä uutisesta valtavan onnellinen.
Sitten katsoin Suomen keskustan tulokset. 21 miestä, 10 naista. Vain 32% keskustan kansanedustajista on naisia. Luku on kylmäävä. Kun tulos on tämä, jotain on tehty pahasti väärin.
Voisi kuvitella, että maassa, jossa naiset ovat saaneet ensimmäisinä maailmassa täydet valtiolliset oikeudet jo yli 100 vuotta sitten, tasa-arvokehityksessä oltaisiin pidemmällä. Valmiimpia. Voisi kuvitella, että puolueessa, joka on toiminut tässä maassa yli 110 vuotta, tasa-arvo toteutuisi paremmin.
On kuitenkin turha kuvitella yhtään mitään. On kohdattava faktat ja tehtävä tälle jotakin.
Minä uskon nuorten voimaan muuttaa maailmaa. Sekä laajemmin, että myös rakkaassa puolueessamme keskustassa. Nuorten voiman näkee jo keskustanuorten järjestön sisällä. Keskustanuorissa puheenjohtajat ovat olleet pitkään miehistä porukkaa ja on ollut aikoja, joina naisen valinta pestiin on tuntunut jollei mahdottomalta, vähintään haastavalta.
Nyt olemme nähneet peräkkäin jo kaksi upeaa naista puheenjohtajan tehtävässä ja näyttää vahvasti siltä, että kolmas on tulossa. Sukupuolella ei enää meidän porukassamme ole väliä, vaan kaikilla on sukupuolesta riippumatta mahdollisuus hakea ja tulla valituksi eri tehtäviin.
Olen sitä mieltä, että täältä keskustanuorista puolueenkin tasa-arvotyön on lähdettävä. Siksi toivoisinkin, että Keskustanuoret ja Keskustanaiset tekisivät entistä vahvemmin yhteistyötä sisarjärjestöinä. Yhdessä olemme vahvempia ja saamme muutettua puolueemme ukkopuolueesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolueeksi. Puolueeksi, jonka myös nuoret kokevat omakseen.
Tähän ei riitä nuoren naisen valinta puolueen puheenjohtajaksi, vaan tähän tarvitaan pitkäjänteistä, rakenteellista ja kulttuurista muutosta puolue-eliitistä paikallisyhdistyksiin. Tähän tarvitaan meistä jokaista.
Rakkaat Keskustanuoret,
Toivon tältä liittokokoukselta ja keskustanuorilta muutenkin entistä aktiivisempaa otetta ajankohtaisessa poliittisessa keskustelussa, etenkin meitä nuoria koskevissa asioissa. Liian usein dialogi käydään keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten kesken, aivan syyttä.
Tänä syksynä on esimerkiksi puhuttu paljon syntyvyydestä. Jälleen kerran nuoria koskevaa keskustelua on käyty enimmäkseen keski-ikäisten ja sitä vanhempien suulla.
Keskusta on puolue, jolle ylisukupolvisuus on tärkeä arvo ja siksi myös syntyvyys puhuttaa meitä erikoisen paljon. On kuitenkin leimallista, että aiheesta puhuvat lähinnä perheelliset ja vanhemmat ihmiset. Jaan ministeri Saarikon huolen parikymppisten jäämisestä paitsioon syntyvyyskeskustelussa.
Syntyvyyskeskustelu koskettaa nimenomaan meitä nuoria. Se koskettaa erityisesti meitä nuoria naisia ja meidän elämänvalintojamme. Esimerkiksi minulle, lapsettomalle ja naimattomalle nuorelle naiselle keskustelu käy usein ahdistavaksi, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettu.
Uskon sen johtuvan ensinnäkin siitä, että aiheesta puhuvat niin usein keski-ikäiset miehet. Uskon sen johtuvan myös siitä, että moni ei ole ymmärtänyt kulttuurista muutosta nuorten keskuudessa. Mielestäni väestöliiton tutkija Anna Rotkirche tiivisti olennaisen tässä muutoksessa: enää ei pohdita milloin tai kuinka monta lasta haluttaisiin saada, vaan yhä useammin pohditaan, halutaanko lapsia lainkaan. Tämän kulttuurisen muutoksen ymmärtäminen tuntuu olevan monelle vaikeaa.
Tätäkin muutosta vaikeampaa tuntuu olevan lapsettomuuden ymmärtäminen. Meidän sukupolvestamme yhä useampi on joko tahtomattaan tai vapaaehtoisesti lapseton. Niille, jotka eivät yrityksestään huolimatta saa lapsia, syntyvyyskeskustelu tuntuu erikoisen pahalta. Niille, jotka ovat päättäneet syystä tai toisesta olla hankkimatta lapsia, keskustelu tuntuu syyllistävältä.
Meidän nuorten on rohkeasti lähdettävä itse mukaan keskusteluun kertomaan meidän sukupolvemme näkökulma siitä, mitä on hyvä elämä ja mitä me tulevaisuudelta haluamme. Elämme 2010- kohta jo 2020-lukua. Jokaisen naisen tulee voida itse valita oma tiensä ja oma lapsilukunsa. Lapsilukutoive on aivan yhtä hyvä, oli se sitten pyöreä nolla tai pyöreä kymmenen. Kunhan se on oma.
Rakkaat Keskustanuoret,
Haluan vielä nostaa esiin sen, että tasa-arvotyö ei ole pelkkää naisasialiikettä, vaan ennen kaikkea työtä yhdenvertaisemman Suomen ja maailman eteen. Elämme todeksi maailmaa, jossa poikien lukutaito heikkenee, heidän on vaikeampi päästä yliopistoihin ja saada lastensa huoltajuus. Jotta saavutamme tasa-arvoisen Suomen, työtä on tehtävä aidosti tasa-arvon, ei vain toisen sukupuolen etujen eteen.
Rakkaat Keskustanuoret,
Toivon, että liittokokous on aktiivinen ja keskusteleva ja saamme itse kukin uutta intoa politiikan syksyyn. Toivon, että Keskustanuoret ja keskustanaiset työskentelevät tulevaisuudessa entistä tiiviimmin yhdessä. Toivotan teille Suomen keskustanaisten puolesta erinomaisen hyvää liittokokousta.
Anna Sirkiä 