Koronavirus ja siitä johtuvat rajoitukset ovat pistäneet arkemme uusiksi tänä vuonna. Rajoitukset, etätyöskentely ja -opiskelu ovat koskettaneet jokaista. Monelle perheelle lasten etäkoulu on vaatinut valtavasti venymistä ja panostuksia. Joissain perheissä se on entisestään pahentanut ongelmia. Onkin hyvin tärkeää, että kunnat panostavat nyt sosiaalitoimeen ja perheet saavat tarvitsemaansa tukea oikeaan aikaan.
Etäajassa on kuitenkin ilmennyt hyvätkin puolensa. Se on saanut monet havahtumaan siihen, että oikein järjestettynä etätyöskentely on aivan yhtä hyvää, ja toisinaan jopa parempaa, kuin paikan päällä tehtävä työ. Sama pätee opiskeluun. Kaikkea etäilyllä ei tietenkään voida korvata, mutta se voi toimia monen asian mahdollistajana.
Etäopetuksella voidaan esimerkiksi laajentaa kurssitarjotinta ja valinnaisaineiden määrää jo peruskoulussa. Monessa pienemmässä kunnassa on oltu edelläkävijöitä tässä, sillä esimerkiksi allekirjoittanut opiskeli jo 10 vuotta sitten Mynämäessä etänä sekä pitkää saksaa, että lyhyttä venäjää. Alle 200 oppilaan lukiossa ei muodostunut kyllin suuria ryhmiä näiden aineiden järjestämiseksi, joten ryhmä koottiin jopa kolmesta eri lukiosta ja opetus tapahtui videoneuvottelun avulla.
Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että tänä vuonna pikkuveljeni turkulaisella ala-asteella jouduttiin lopettamaan saksanopetus opetusryhmän pienuuden vuoksi. Osittaisella etäopetuksella ja kokoamalla ryhmä useammasta koulusta opinnot olisivat voineet jatkua. Etäopetus tulisikin ottaa tiiviiksi osaksi koulunkäyntiä jo alakoulusta lähtien, jotta tällaiset tilanteet vältetään ja toisaalta saadaan lapsille entistä enemmän mahdollisuuksia opiskella laaja-alaisesti kotikunnasta riippumatta. Samalla tulee tietenkin varmistaa, että opettajien tiedot ja taidot etäopiskelusta ovat ajan tasalla, opetus hyvin suunniteltua ja tuki riittävää.
Etäopiskelu tarjoaa ratkaisuja paitsi kurssitarjottimeen, myös ajankäyttöön yleensä. Moni työssäkäyvä on tehnyt etäpäiviä silloin tällöin jo ennen koronaa ja tällä säästänyt päivästään työmatkoihin kuluvan ajan. Työmatka saattaa venyä ajallisesti pitkäksi kaupungissakin, vaikka etäisyydet eivät olisi pitkiäkään.
Nykyään alakouluikäisellä koulumatka saa olla korkeintaan 2,5h yhteensä. Pienelle koululaiselle päivästä tulee näillä lukemilla suhteettoman pitkä. Mikäli jo peruskoulussa voitaisiin opiskella vaikkapa yhtenä päivänä viikossa etänä, saataisiin etenkin pienten koululaisten raskasta viikkoa vähän keveämmäksi ja energiaa jäisi myös harrastuksiin. Käytännön toteutus vaatii toki järjestelyjä niin perheiltä kuin kouluilta, mutta ajatus on pohtimisen arvoinen.
Monipaikkaisena etäopiskelijana tiedän mistä puhun. Olen turkulainen, jolla on tukikohdat kotikaupungin lisäksi myös Houtskarissa, Helsingissä ja Lapissa. Opiskelen tällä hetkellä etänä kahdessa korkeakoulussa, joista toinen on Turussa ja toinen Pietarissa. Tiedän paremmin kuin hyvin, että etäopiskelu on mahdollisuus ja että matkustaminen on myös raskasta, vaikka vain istuisi auton kyydissä.
Onkin syytä arvioida tarkasti koronan luomaa uutta arkeamme ja ottaa parhaat käytännöt käyttöön myös tulevaisuudessa. Etäkoulu on mahdollisuus. Otetaan se käyttöön lasten ja perheiden hyväksi.
Anna Sirkiä
Vesaisten keskusliiton hallituksen jäsen
Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja
Varsinais-Suomen Keskustanaisten puheenjohtaja
Anna Sirkiä 