Yksin asuvat huomioitava paremmin päätöksenteossa

Mediassa ja päättäjien puheissa korostuu nyt korona, siitä johtuvat rajoitukset ja rokotteet. Vilkasta keskustelua käydään myös sen ympärillä, mitkä ovat rajoitusten seuraukset ja vaikutukset talouteen ja yrityselämään. Koronalla on kuitenkin myös valtavia sosiaalisia vaikutuksia.

Vanhempainvapaalla oleva ministeri Li Andersson nosti esiin koronan vaikutukset lapsiin ja nuoriin mielipidekirjoituksessaan (TS 25.1.2021) otsikolla ”Lasten ja nuorten hyvinvointi on kuntapäättäjän tärkein tehtävä”. En voisi olla enempää samaa mieltä ansiokkaan kirjoituksen kanssa, juuri näin.

Eräs ryhmä, joka kuitenkin toistuvasti jää paitsioon niin politiikassa yleisemmin, kuin nyt koronankin aikana, on yksin asuvat. Turun sanomat onneksi rohkeasti toi teemaa näkyväksi kyselyllään (TS 24.1.2021). On korkea aika, että tämä ryhmä tunnistetaan myös politiikan teossa. 

Turun sanomien yksinasuville tekemästä kyselystä selviää, että osittain ihmiset sopeutuvat koronaan, osittain kokevat entistä enemmän yksinäisyyttä ja lohduttomuutta. Erityisesti turvallisuuden tunne on kärsinyt. Kyselyyn vastanneista vain kolmetoista prosenttia sanoi luottavansa siihen, että saisi tarpeen tullen apua yhteiskunnalta ja yhteisön jäseniltä.

Nämä tunteet, samoin kuin yksin asuvien elämän muut haasteet, on otettava entistä vakavammin. Politiikassa ydinperhe ei voi olla ainoa yksikkö, jonka kautta päätöksiä tehdään, kun todellisuus on niin paljon moninaisempi. Yhteiskuntapolitiikkaa ei voida tehdä kahden aikuisen tuloilla elävien kotitalouksien ehdoilla.

Suomessa on jo yli miljoona yhden hengen taloutta ja erityisesti kuluneen 15 vuoden aikana yksinasumisesta on tullut yleinen asumismuoto. Tämä on osa yhteiskunnan muutosta, johon liittyy myös väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku. 

Valtaosa suomalaisista asuu jossain vaiheessa yksin, yleensä aikuisiän alku- ja loppupäässä. Yksinasuminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti nuorten ja keski-ikäisten ikäryhmässä ja tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2030 Suomessa on noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, joista suurin osa asuu yksin.

Edellinen hallitus tilasi selvityksen, jossa valotettiin yksinasumisen rakenteellisia tekijöitä, sekä yksin asujien elinoloja ja hyvinvointia. Selvityksen mukaan yksin asujat ovat moninainen joukko ja yksittäisiä politiikkaratkaisuja on vaikea löytää ongelmien ollessa monisyisiä. 

Meidän on kuitenkin entistä vahvemmin tunnistettava yksinelävien yksinäisyys ja syrjäytyminen. Meidän on erityisesti kunnan päätöksenteossa pohdittava päätösten merkitystä yksin asuvien näkökulmasta ja panostettava heidän hyvinvointiinsa.  Meidän on ymmärrettävä myös asumisratkaisujen tärkeys ihmisen hyvinvoinnille. 

Kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta kaikissa kaupunginosissamme on erityisen tärkeää. Asuminen on suurin yksittäinen kustannus ja se näyttelee erityisen suurta roolia silloin, kun taloudessa on vain yhden hengen tulot. Vielä suurempaa silloin, kun tulot ovat pienet.

Kuntapäättäjien käsissä on myös yksin elävien hyvinvointi. 

Anna Sirkiä

(kesk)

Varsinais-Suomen Keskustanaisten puheenjohtaja

Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja

Keskustan puoluevaltuuston jäsen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s