Tyttöjen päivänä

”Minä olin herkänsensuelli Aino-tyyppi. Tai rehevä rönsyilevä turvallinen Äiti Maa. Ellen sitten salaperäinen vinohymyinen pieni velho niin kuin Glazunovin Venäläinen kaunotar. Tai sitten olin rämäkkä pikantisti huorahtava Sörkan friidu. Aito. The real thing.

Mutta koskaan kukaan ei möyhinyt noita kaikkia piirteitä sekaisin, vastakohdittain, olettanut minussa tai naisissa ylipäätäänsäkään repiviä, raatelevia ristiriitoja. Miehet pitävät puhtaista lakanoista ja puhtaista naistyypeistä.

Miten minua on kuvailtu, raamitettu, pantu puihin. Kuinka minua on jalostettu.

Olen lihallistunut kaunokirjallisuus, olen se kaikkein aidoin maalaus. Olen punatukkainen molski ja vihreäsilmäinen tanssilattia. Olen Nabokovin Lolita ja Zolan Nana. Olen Ahon Saara ja Salaman naiset. Olen Waltarin Osmi ja Kultakurti.

Kuka lohduttaisi myyttiä?”

Anja Kauranen, Sonja O. kävi täällä. 1981. WSOY.

Ihanaa tyttöjen päivää aivan jokaiselle.

Erityisesti tänään haluaisin muistuttaa, että teot tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi ovat moninaisia, eikä mikään teko ole liian vähäinen tai pieni.

Jokainen voi tehdä sen, että antaa jokaisen tytön olla sellainen kuin on, luomatta ahdasta raamia sille, mitä on olla nainen. Jokainen meistä voi rohkaista lähipiirin tyttöä tai naista tavoittelemaan unelmiaan ja olemaan rohkea.

Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että vaikka Suomi on yksi maailman parhaita maita olla tyttö, tasa-arvo ei ole vielä valmis.

Näkyvimpiä ongelmia ovat palkkaerot, piilossa olevampia naisiin kohdistuva väkivalta. Siinäkin Suomi on tilastojen kärjessä Euroopassa, mutta ei positiivisessa mielessä.

”Naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamisen tiellä. Naisiin kohdistuva väkivalta sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan tai jopa mitätöi ne kokonaan” (Pekingin sopimus, 1995).

Meidän on Suomessa tartuttava väkivaltaongelmaan uudella tarmolla. Nykyiset toimet eivät ole ratkaisseet ongelmaa, siksi tarvitaan uusia keinoja.

Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen muualla maailmassa vaikuttaa myös meihin, sillä elämme globaalissa maailmassa. Pekingin asiakirjassa todetaan:

”Kestävä kehitys sekä jatkuva ja kestävä talouskehitys ovat mahdollisia ainoastaan parantamalla naisten taloudellista, yhteiskunnallista, poliittista, juridista ja kulttuurista asemaa. Kestävän kehityksen välttämätön perusta on oikeudenmukainen yhteiskunnallinen kehitys, joka tunnustaa köyhien – etenkin naisten – vaikutusvaltaistamisen merkityksen ympäristöresurssien kestävälle käytölle” (Pekingin sopimus, 1995).

Kestävä kehitys, väestönkasvun hallinta, muuttoliikkeen hallinta, ympäristön kestävä käyttö – tärkeässä osassa on nimenomaan naisten ja tyttöjen asema ja vaikutusvalta. Mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan elämäänsä, koulutukseensa, työhönsä ja lapsilukuunsa, mutta myös yhteiskuntaan.

Kun puolet väestöstä on päätöksenteon tai työelämän ulkopuolella, yhteiskunta käy puoliteholla.

Naisten asemaa parannetaan ennen kaikkea koulutuksen kautta. ”Kasvatus ja koulutus on ihmisoikeus ja välttämätön keino tasa- arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi” (Pekingin sopimus, 1995).

Tyttöjen päivä on tärkeä päivä, mutta toivoisin, että muistaisimme itse kukin näitä asioita arkipäiväisessäkin elämässämme myös muina päivinä. Toivon, että muistaisimme voimaannuttaa tyttöjä ja naisia ympärillämme.

Erityisesti politiikassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden edistäminen on muistettava vuoden jokaisena päivänä kaikessa päätöksenteossa.

Puhe Mikkelinpäivänä

Rakkaat aatesisareni ja -veljeni,

Lämmin kiitos kutsusta tulla viettämään kirkkopyhää tänne Lempäälään ja oikein ihanaa Mikkelinpäivää kaikille.

Mikkelinpäivä on enkelien ja lasten juhlapyhä. Lasten juhlapyhä se on siksi, että päivän evankeliumi asettaa lapsen uskon esikuvaksi. Teksti kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Jeesus puhuu siitä, kuinka lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Tänä lasten juhlapyhänä jäin itse pohtimaan lasten merkitystä meille ja elämällemme laajemminkin.

Lapset ansaitsevat mielestäni oman juhlapyhänsä muutenkin kuin uskon esikuvana. Lapset nimittäin saavat meidät aikuiset tekemään töitä entistä paremman tulevaisuuden eteen. Ajattelemaan ylisukupolvisesti. Jotta jättäisimme maamme paremmassa kunnossa seuraavalle polvelle.

Ylisukupolvisuus on meille keskustalaisille äärimmäisen tärkeä arvo. Se on yksi tärkeimmistä. Siksi me olemme ensimmäisinä Suomessa alkaneet puhua ympäristönsuojelusta. Siksi jatkuvasti kehitämme ruoantuotantoamme. Siksi panostamme kestävään metsienkäyttöön ja uusiutuvaan energiaan.

Ylisukupolvisuuden lisäksi tärkeä arvo on yhdenvertaisuus. Tämänkin keskiössä on lapsi. Ajattelemme, että sukupuoli, syntymäpaikkakunta tai perhetausta ei saa olla este lapsen tulevaisuudelle. Kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä elämässään. Huono-osaisuus ei saa kasautua.

Hyvät ystävät,

Ylisukupolvisuus ja yhdenvertaisuus olivat keskiössä tuoreen puheenjohtajamme Katri Kulmunin ensimmäisessä linjapuheessa kaksi viikkoa sitten. Hän puhui paljon lapsiperheköyhyyden poistamisesta, alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamisesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Tutuista keskustalaisista arvoista ja aatteesta.

Moni kummmaksui linjapuhetta jälkikäteen. Penättiin konkretiaa tai uusia avauksia.

Miksi? Odotettiinko yli satavuotiaan kansanliikkeen muuttuneen yhdessä yössä puheenjohtajan myötä? Odotettiinko, että yksi ihminen muuttaa koko liikkeen ja Suomen suunnan?

Rakkaat keskustalaiset,

puolueemme on kansanliike. Sitä ei yksi mies tai nainen kaada, eikä nosta. Teemme sen yhdessä.

Puolueemme nojaa arvoihin ja aatteeseen. Ihmisyys, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus eivät katso aikaa, vaan ovat aina ajankohtaisia. Tänään ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Puheenjohtajamme Katri puhui paljon toivon ja luottamuksen luomisesta. Juuri tämä on keskustan vahvuus. Juuri tämä erottaa meidät muista puolueista tässä aika-ajoin kaoottiseltakin tuntuvassa ajassa.

Kärjistäminen, uhkakuvien luominen ja pelottelu ovat tämän hetken politiikanteon käyttövoimia. Pidän tätä erittäin huolestuttavana.

On puolueita, jotka pelottelevat ilmastonmuutoksella ja maapallon tuhoutumisella. Lapsemme potevat ilmastoahdistusta ja kokevat tulevaisuuden näköalattomana.

Toisaalta on puolueita, jotka maalaavat uhkakuvia maahanmuutolla ja kansainvaelluksilla. Rakennetaan raja-aitoja “meidän” ja “niiden” välille, luodaan vastakkainasettelua.

Pelko. Se on lamauttava tunne. Lamaantumisella emme saa muutoksia aikaan tai ratkaise ongelmia. Siksi nyt, enemmän kuin koskaan, tarvitaan keskustalaista ratkaisukeskeistä, toivoa ja tulevaisuususkoa luovaa politiikkaa.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutoksen suuren ja ylivoimaiselta tuntuvan haasteen edessä ei auta jäädä tuleen makaamaan. Muutoksia on tehtävä kaikilla tasoilla energiantuotannosta ja rakennusmateriaaleista liikkumiseen ja ruoantuotantoon.

Uusiutuva energia, puurakentaminen, kestävä metsien hoito, biopolttoaineet, ruuantuotannon kehittäminen. Nämä ovat kaikki keskustalaisten leipälajeja.

Nämä ovat niitä syitä miksi aikanaan kaupunkilaisena nuorena naisena valitsin puolueekseni keskustan. Tekojen, ei vain sanojen vuoksi.

Keskustalaiset ovat suurtenkin haasteiden edessä osanneet luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehneet työtä muutoksen eteen.

Maahanmuuton haasteiden edessä on syytä pitää pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Hädänalaisia, turvapaikanhakijoita ja pakolaisia on autettava. Perheet tulee pitää yhdessä. Vainolta ja väkivallalta tulee säästää mahdollisimman moni. Kyse on lähimmäisenrakkaudesta.

Emme kuitenkaan voi pitää rajojamme avoimina ja toimia naivisti. Sääntöjen on oltava selkeitä ja niitä on noudatettava. Jollei ole lupaa maassaoloon, tulee poistua.

Tämä keskustalainen linja ei ehkä ole raflaava tai klikkiotsikoita kuin itsestään luova, mutta se on hyvä ja järkevä. Meidän pitää vain uskaltaa puolustaa sitä ja puhua maahanmuutosta.

Tarvitsemme myös työntekijöitä alhaisen syntyvyyden ja työntekijäpulan aikoina. Työperäinen maahanmuutto onkin oma lukunsa.

Hyvät kuulijat,

Näin Mikkelinpäivänä vietetään myös sadonkorjuun loppua.

Vanhojen sanontojen mukaan Mikkelinpäivä ”tyhjentää pellot ja lukitsee riihet” ja viimeistään Mikkelinä pitää ”nauriiden olla kuopassa ja akkojen tuvassa”.

Tänään onkin syytä kiitollisuudella muistaa kaikkia niitä, joiden ansiosta meillä on mahdollisuus suomalaiseen puhtaaseen ja turvalliseen ruokaan. Se ei ole itsestäänselvyys.

Olen tällä hetkellä erityisen huolissani suomalaisen ruoan tulevaisuudesta, sillä uskomattoman pienellä tiedolla tehdään mullistaviakin päätöksiä.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi tällä viikolla tavoitteen liha- ja maitotuotteiden puolittamisesta kaupunkikonsernissa vuoteen 2025 mennessä. Pääasiallisena syynä oli ilmeisesti päästöjen vähentäminen ja etiikka.

On huolestuttavaa, että tällä tavalla tuomitaan yksittäisiä tuotteita ympäristölle haitallisiksi tai epäeettisiksi.

Todellisuudessa tuotteen ekologisuuden ja eettisyyden ratkaisee tuotantotapa ja usein myös tuotantomaa. Suomalaisen ja vaikkapa argentiinalaisen lihan tuotanto eroavat kuin yö ja päivä. Jo Euroopan unionin sisällä on merkittäviä eroja niin lainsäädännössä, kuin tuotantotavoissa.

Suomalainen ruoka ei ole sattumalta kaikkein puhtainta Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tutkimuksen mukaan.

Helsingin kaupungin päätöksellä luodaan harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että tuotannossa ei olisi eroja ja että sitä ei voitaisi kehittää. Ilmeisesti päätöksessä ei myöskään uhrattu ajatustakaan huoltovarmuudelle ja vaikutuksille ruontuotantoon.

Meidän keskustalaisten on jaksettava pitää yllä keskustelua ruoasta ja sen tulevaisuudesta. Monelle sellaiselle, joka ei tunne yhtään maanviljelijää tai ei ole koskaan käynyt maatilalla on itseasiassa hyvin epäselvää miten ruoantuotanto tapahtuu, miten sitä on kehitetty viime vuosina ja mikä on suomalaisen ruoan ero muualla tuotettuun. Valitettavan moni tekee päätöksensä mielikuvien perusteella, vailla varsinaista tietoa.

Meidän keskustalaisten tulee jaksaa puolustaa edelleen suomalaista ruokaa ja kärsivällisesti kertoa miksi puolustamme sitä.

Syy ei ole siinä, että meillä kaikilla olisi maatila tai traktori. Syy on siinä, että olemme perillä tuotantotavoista, ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvointia koskevista säädöksistä, kasvinsuojeluaineiden käytöstä, antibioottijäämistä ja eroista maiden välillä.

Nyt jos koskaan suomalainen ruoka tarvitsee puolustajansa.

Rakkaat ystävät,

Kuten alussa sanoin, Mikkelinpäivä on lasten juhlapyhä. Siksi toivon, että muistaisimme erityisesti tänään myös sen, että lapsi on lahja.

Uskomattoman kallisarvoinen, elämää mullistava lahja. Harvoin jaksamme muistaa sitä kiireisessä arjessamme, kun kurahousut ovat hukassa, aamupuuro ei maistu ja legot ovat jääneet siivoamatta olohuoneen lattialta.

Lapsi on lahja. Harvoin jaksamme muistaa sitä myöskään poliittisissa puheissamme. Erikoisesti se tuntuu unohtuvan syntyvyyskeskustelussa.

Usein, ehkä vähän vahingossakin, puhutaan lapsen tekemisestä ja unohdetaan, että kysymys ei ole mistään automaatista.

Syntyvyyskeskustelussa tuntuu myös unohtuvan se, että syyt lapsettomuudelle ovat moninaiset.

On paljon pariskuntia, jotka vuosien yrityksistä, toiveista ja rukouksista huolimatta eivät ole saaneet lapsia. Heille asia on erikoisen kipeä ja puhe syntyvyydestä loukkaavaa.

On yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole kumppania, jonka kanssa perustaisi perheen. Tämä on omakin tilanteeni. Yksin on hankala auttaa syntyvyyslukuja, vaikka niin haluaisikin.

On ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua lapsia, vaan haluavat keskittyä elämässään muihin asioihin. Tällekin täytyy riittää ymmärrystä ja hyväksyntää.

Muistetaan erityisesti tänään, että lapsi on lahja. Muistetaan myös sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja ollaan toisillemme armollisempia. Ymmärretään ja hyväksytään. Ollaan ihminen ihmiselle.

Mitä tulee alhaisen syntyvyyden ratkaisuihin, ajattelen samoin kuin puheenjohtajamme Katri Kulmuni. Kaikki lähtee siitä, että nuoret ihmiset pystyvät luottamaan tulevaisuuteen. Kun tulevaisuudessa siintää toivoa ja elämä tuntuu varmalta, myös perheen perustaminen tuntuu mahdolliselta.

Rakkaat ystävät,

Kaikkien näiden haasteiden edessä ja gallupien alhossakin meidän keskustalaisten on uskottava puolueemme tulevaisuuteen. Meidän on muistettava arvot ja aate johon nojaamme. Meidän on otettava tilamme klikkiotsikoiden ja pelottelupolitiikan keskellä. Me olemme puolue, joka luo tulevaisuususkoa. Me olemme puolue, joka luo toivoa. Puheenjohtajamme ei yksin tätä liikettä nosta tai kaada. Sen teemme me kaikki yhdessä, sillä keskusta on kansanliike.

Muistetaan myös miksi me teemme tämän kaiken? Siksi, että lapsillamme olisi tulevaisuus.

Vielä kerran, ihanaa enkelien ja lasten juhlapyhää teille kaikille.

Luonnonläheinen elämäntapamme on turvattava

Sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Olemme asuttaneet laajan maamme etelästä pohjoiseen ja joukossamme on 300 000 metsästäjää ja 1,5 miljoonaa kalastajaa. Jokamiehenoikeudet ovat kruununjalokiviämme. Elämme luonnossa ja luonnosta.

Euroopan unioni vaikuttaa tähän luonnonläheiseen elämäntapaamme eniten luontodirektiivin, lintudirektiivin sekä asedirektiivin kautta. Luonto- ja lintudirektiivillä määritetään suurpeto-, riista- ja lintulajien suojelutasot ja tällä tavalla rajoitetaan kansallista päätäntävaltaamme riistapolitiikassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että luonto- ja lintudirektiivestä on tehtävä joustavampia ja meidän tulee entistä enemmän saada kansallisesti päättää suurpeto- ja riistapolitiikastamme.

Tällä hetkellä Euroopan komissio toimii kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Komissio on tehnyt esityksen luontodirektiivin tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin esitetään rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä.

Esityksestä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus ja paikallisten mielenrauha.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lumat­koil­le.

Olen aiemmin jo puhunut sen puolesta, että susi siirrettäisiin Suomen koko alueella luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien liitteestä IV liitteeseen V, missä se on myös Baltiaa koskien. Suomen susikanta on elpynyt hyvin, ja Länsi-Suomen kasvaneen peurakannan vuoksi painottunut sinne. Viime vuosina kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la jopa kak­sin­ker­tais­tu­nut. Tällaiseen paineeseen tulee olla mahdollista reagoida kansallisin päätöksin.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta elämäntavastamme. Tavastamme asua suurta, metsäistä maatamme harvaan, elää luonnosta ja luonnossa. Suomalaiset ovat tehneet näin sukupolvien ajan ja sitoutuneet myös huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Jo 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja.

Riista- ja suurpetopolitiikka on saatava takaisin kansallisiin käsiin.

Tasa-arvoa on puolustettava erityisesti nyt

Tällä viikolla olen käynyt muun kampanjan ohessa taas eurovaalipaneeleissa. Alkuviikosta pääsin puhumaan mm. Heidi Hautalan ja Sirpa Pietikäisen kanssa Eduskunnan seksuaalioikeudet- ja kehitysryhmän ja Väestöliiton järjestämään paneeliin, jonka aiheena oli seksuaalioikeudet ja niitä vastustava oppositio EU:ssa. Aihe on mielestäni erittäin tärkeä sekä Suomelle, että EU:lle. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta koska aihe on tärkeä, sitä ei voi pitää liikaa esillä.

Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat täydet valtiolliset oikeudet. Tästä on aikaa jo 113 vuotta, ja vaikka töitä on tehty, tasa-arvo ei ole vielä valmis. Suomessa tilanne on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, meillä sukupuolten osallistuminen työelämään on toiseksi tasa-arvoisinta EU:ssa ja saimme eduskuntaan taas ennätysmäärän naisedustajia. Tähän ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä historialla ei ole päätepistettä – kehitys voi olla parempaan, mutta myös huonompaan suuntaan.

Euroopan unionin perusarvoihin kuuluu tasa-arvo. Tästä huolimatta Euroopassa nousevat tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat. Väestöliiton vaikuttamistyön koordinaattori Kamomilla Ilmosen mukaan liikehdintä on laajaa ja kasvanut viime vuosina. Jopa 500 erilaista tahoa Euroopassa vastustaa naisten oikeuksia. Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mukaan myös Euroopan parlamentissa on kuultu viime vuosina entistä enemmän kriittisiä kannanottoja tyttöjen ja naisten oikeuksia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan.

Naisten oikeuksia vastustavan liikehdinnän lisäksi huolestuttavia ovat EU-kansalaisten asenteet. Euroopan komission vuonna 2016 tekemän kyselytutkimuksen mukaan jopa 27 prosenttia eurooppalaisista pitää raiskausta hyväksyttävänä joissakin olosuhteissa. Hyväksyvä asenne ei liity vain maahanmuuttajaväestöön, vaan esimerkiksi syntyperäisistä saksalaisista 27 prosenttia, eli EU-keskiarvoa vastaava luku, hyväksyi joissain tilanteissa seksuaalisen kanssakäymisen ilman suostumusta.

Tasa-arvossa ei ole kysymys vain inhimillisestä elämästä, vaan myös yhteiskuntamme parhaasta. Kuten Minna Canth aikanaan sanoi – naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys. Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO laskee, että kehitysmaissa tasa-arvoisilla panostuksilla naiset kasvattaisivat peltojensa satoisuutta 20–30 prosentilla, mikä lisäisi kehitysmaiden maatalouden kokonaistuotantoa 2,5–4 prosentilla, mikä taas vähentäisi maailman nälkäisten määrää 12–17 prosentilla. Maailmanpankin mukaan naisten ansiotyön esteiden poistaminen nostaa työn tuottavuutta paikoin jopa neljänneksellä.

Euroopan parlamentissakaan tasa-arvo ei täysin toteudu. Parlamentin pitäisi olla enemmän EU-kansalaisten näköinen – tällä hetkellä naisten osuus mepeistä on vain noin 37% ja keski-ikä on 55 vuotta. Esimerkiksi Suomella ei ole yhtään alle 40-vuotiasta edustajaa parlamentissa.

Euroopan unionin arvot eivät saa olla vain sanahelinää – erityisesti tasa-arvon kohdalla. Kun tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat nousevat, tasa-arvon puolustajia tarvitaan.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas 38

Suomen keskusta

YLE: Päättääkö hyvätuloinen ja keski-ikäinen mieskaarti Euroopan asiat? ”Tasa-arvoa näyttää olevan vara edistää vain taloudellisesti hyvinä aikoina”

https://yle.fi/uutiset/3-10626233

YLE: Väestöliitto: Naisten oikeudet ovat ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena

https://yle.fi/uutiset/3-10240030

Tilastokeskus: Suomi maailman kärjessä

http://www.stat.fi/tup/satavuotias-suomi/suomi-maailman-karjessa.html

Uusi Suomi: Uutinen EU-komission tutkimuksesta

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/209506-eu-tutkimus-jarkyttaa-osa-suomalaisistakin-hyvaksyy-raiskauksen-tietyissa

EU:n maatalousvaliokunnan kaavailema tukikatto on torpattava

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on parhaillaan käynnissä. Maatalousvaliokunta päätti omasta kannastaan huhtikuun alussa ja se linjasi muun muassa tukikatosta.

Maatalousvaliokunta sai aikaan Suomen kannalta hyviäkin linjauksia. Pohjoisissa oloissamme mahdoton vaatimus ympärivuotisesta kasvipeitteisyydestä ja viljelykielto turvemailla saatiin torpattua. Etelä-Suomen kansallista tukea saatiin jatkettua sekä luonnonhaittakorvaukset ja tuotantoon sidotut tuet pidettyä.

Tukikatto sen sijaan oli ja pysyi myös maatalousvaliokunnan kantana. Komissio esitti alunperin, että tukikatto voisi vaihdella 60 000 ja 100 000 euron välillä. Maatalousvaliokunta nosti summan 100 000 euroon ja linjasi, että summasta voidaan vähentää ympäristöjärjestelmät, nuorten viljelijöiden tuki ja 50 prosenttia palkkakustannuksista, mutta leikkaus on silti merkittävä. Jopa 270 maatilaa vastaanottaa yli 100 000 euroa suoria tukia.

Tukikatto iskee pahiten niihin Etelä-Suomen kotieläintiloihin, jotka ovat viime vuosina investoineet. On nurinkurista, että politiikalla on ensin pyritty kasvattamaan tilakokoja ja kannustettu investoimaan, ja nyt juuri siitä rangaistaan. Erityisesti tässä kannattavuustilanteessa leikkaukset ovat kestämättömiä.

Vaikka Keski- ja Etelä-Euroopassa on tarve tukikatolle tukien keskittymisen vuoksi, se ei tarkoita, että samaa sääntöä täytyy soveltaa kaikkiin jäsenmaihin.

Maatalouspolitiikan uudistus, samoin kuin neuvottelut EU:n budjetista menevät vaalien yli ja siksi näihin on vielä mahdollista vaikuttaa. Suomalaisten meppien on tehtävä kaikkensa, jotta tukikatto saadaan Suomen osalta torpattua.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta

EU-edustajiemme on puolustettava viljelijää

Tuleva vaalikevät on suomalaiselle ruualle ja viljelijälle ensiarvoisen tärkeä. Eduskunta on merkittävä vallankäyttäjä, mutta Euroopan areenoilla tehdään erityisesti viljelijöitä koskevia suuria linjanvetoja.

Vuodenvaihteessa kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen kertoi tavoittelevansa EU:n maatalous- ja aluetukiin yli kymmenen prosenttia leikkauksia. Rahat pitäisi ilmeisesti kaivaa viljelijöiden taskuista europarlamentin lemmikkiprojekteihin.

EU:ssa työstetään parhaillaan rahoituskehystä seuraavaksi seitsenvuotiskaudeksi, ja paineet pienentää maatalouden osuutta ovat muuallakin kuin Virkkusen puheissa. Kun tähän lisätään brexitin vaikutus, on sanomattakin selvää, että tilanne on vakava.

Kaiken kukkuraksi käynnissä on yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jossa on asioita kesken ja päättäjät vaihdossa kevään vaaleissa.

Säät ja markkinavoimat ovat tarjonneet tylyä kyytiä suomalaiselle viljelijälle viime vuosina. Vaikka joillain tiloilla menee kohtuullisesti, moni miettii kotitilansa jatkoa raskain mielin.

Talouskasvu ei ole tuonut toivottua lisää tuottajien tilipusseihin, ja siksi puheet tukileikkauksista ovat vastuuttomia.

Tärkeää on tukitasojen pysyvyys sekä se, ettei byrokratiaa ja verotaakkaa kasvateta. Hyvääkin tarkoittavat maksut voivat olla viimeinen pisara viljelijäperheen vaikeassa tilanteessa.

Brysselissä ja Helsingissä pieneltä tuntuvat lisämaksut kasautuvat helposti kohtuuttomaksi laskupinoksi. Siksi erityisesti cap-uudistuksen ympäristövaatimukset pitäisi toteuttaa kannustinjärjestelmän kautta ja mahdollisimman pienellä byrokratialla.

Meidän maatalouden puolustajien on korkea aika siirtyä puolustuksesta hyökkäysasentoon. Tähtäimet on asetettava esimerkiksi kaupan härskiin toimintaan.

Tarvitsemme kaupan kuriin laittamiseen samanlaista tinkimättömyyttä ja periksiantamattomuutta, kuin mitä nyt kohdistetaan viljelijöihin erilaisissa tarkastuksissa ja raporteissa. Markkinat eivät nyt toimi kestävästi tai reilusti. Leivästä on jäätävä viljelijän käteen muutakin kuin reikä.

Jokaisen päättäjän ja äänestäjänkin pitää muistaa, että jos ei ole suomalaista viljelijää, ei ole suomalaista ruokaakaan.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta

Metsä Groupin investoinneista

Erinomainen uutinen! Metsä Group aikoo rakentaa Kemiin kokonaan uuden biotuotetehtaan ja Raumalle uuden mäntysahan. Jotta pystymme vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomaan haasteeseen, tarvitsemme ratkaisuja kaikilla aloilla. Tämä on yksi niistä.

Nykytekniikalla sellutehtaista on tullut oikeita biotuotetehtaita, joissa voidaan valmistaa paljon muitakin tuotteita kuin sellua. Uudet tehtaat Kemissä ja Raumalla tuottaisivat valtakunnan verkkoon uusiutuvaa sähköä ja tuotteet auttavat korvaamaan muovia ja muita fossiilisia energiavaroja vaativia raaka-aineita.

Ilmasto- ja ympäristönäkökulman lisäksi tehtaiden merkitys Suomen taloudelle on valtava. Äänekosken tehtaan on laskettu kasvattavan Suomen vientiä peräti 0,5 miljardia euroa joka vuosi. Työpaikkoja tuli suoraan arvoketjuun 1 500 ihmistä, ja rakennusaikaiset työpaikat päälle.

Kemin tehtaan talous– ja työllisyysvaikutukset ovat vielä merkittävämmät.

Rakennusvaiheen työllisyysvaikutus on 10 000 henkilötyövuotta. Valmis tehdas työllistää koko arvoketjussa 2 500 ihmistä, mikä on 1 500 enemmän kuin tällä hetkellä. Todennäköisesti tämän päälle tulee vielä välillisiä vaikutuksia bio- ja kiertotalouteen, majoitukseen ja palveluihin.

Metsätalous on Suomen erikoisalaa. Olemme EU:n metsäisin maa, hoidamme metsiämme kestävästi ja olemme loputtoman innovatiivisia siinä, mitä kaikkea puusta valmistamme. Paras esimerkki oli ehkä Jenni Haukion koivusta tehty mekko viime vuoden Linnan juhlissa.

Uudet investoinnit metsätalouden alalle ja ilmastonmuutosta vastaan otan ilolla vastaan!

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta

Lisää aiheesta:

https://www.metsagroup.com/fi/Media/kaikki-uutiset/Pages/Uutinen.aspx?EncryptedId=77F92E1D9762905F&Title=MetsaGroupkaynnistaayhteensanoin2miljardineuroninvestointienhankesuunnittelun