Luontodirektiiviin joustoja – ei tiukennuksia!

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tänään, että Euroopan komissio on tehnyt esityksen luontodirektiivin tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin esitetään rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä. 

Tämä siitä huolimatta, että Euroopan unionin tuomioistuimessa on parhaillaan ratkaistavana Suomen suden rauhoitusta koskeva asia, jonka ennakkoratkaisua odotetaan vasta 2019 syksyllä.

Esityksestä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus ja paikallisten mielenrauha.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lumat­koil­le.

Olen aiemmin jo puhunut sen puolesta, että susi siirrettäisiin Suomen koko alueella luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien liitteestä IV liitteeseen V, missä se on myös Baltiaa koskien. Suomen susikanta on elpynyt hyvin, ja Länsi-Suomen kasvaneen peurakannan vuoksi painottunut sinne. Tänä vuon­na kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la jopa kak­sin­ker­tais­tu­nut. Tällaiseen paineeseen tulee olla mahdollista reagoida kansallisin päätöksin.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta kestävästä elämäntavastamme. Suo­mi on suu­ri, har­vaan asut­tu ja met­säi­nen maa. Jopa 68 pro­sent­tia alu­ees­tam­me on har­vaan asut­tua maa­seu­tua. Erä­ta­lous ja jo­ka­mie­hen oi­keu­det ovat kruu­nun­ja­lo­ki­vi­äm­me. Sie­nes­täm­me, mar­jas­tam­me, ka­las­tam­me ja met­säs­täm­me, luontoa riistämättä ja vastuullisesti.

Jo 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja. Pohjoinen kestävä elämäntapamme ei taaskaan tahdo tulla ymmärretyksi. Siksi sen puolesta pitää pitää ääntä!

Metsästäjien eurooppalainen edunvalvontajärjestö FACE toteaa, että komission esitykset ovat tiukempia kuin luontodirektiivi, eivät ole eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaisia, eivätkä perustu jäsenmaissa testattuihin käytäntöihin. FACE:n mielestä komissio on antanut liian vähän aikaa tutustua esityksiin ja kommentoida niitä, erityisesti mitä tulee suteen ja uuteen liitteeseen. 

Tähän tulee ehdottomasti saada lisäaikaa ja komission tulisi myös kunnioittaa demokraattista järjestelmää ja odottaa tuomioistuimen päätöstä. Luontodirektiivi tarvitsee joustoja, ei tiukennuksia.

Sosiaaliturvauudistuksesta

Viikko sitten edustin omaa urheiluseuraani Suomen Keskustaa Teoston järjestämässä paneelissa. Aiheena oli seuraavalla hallituskaudella todennäköisesti toteutettava sosiaaliturvauudistus ja sen merkitys musiikintekijöille. Teema liippaa läheltä itseäni muutenkin kuin sotu:a pohtineensa poliitikkona, sillä olen itse toiselta ammatiltani muusikko.

On selvää, että sosiaaliturvauudistuksesta on tehtävä laaja, jotta sen vaikutuksista saadaan tehokkaat. Mielestäni samassa yhteydessä tulee pohtia paitsi sosiaaliturvamme tasoa ja muotoa, myös verotusta ja asuntopolitiikkaa.

Työn vastaanottamiseen liittyvät kannustinloukut ovat tuttu keskustelunaihe. Marginaaliveroprosentit voivat pahimmillaan lähennellä sataa. Kun sosiaaliturvaa uudistetaan, tulisikin vaikutusarvioita ja laskelmia tehdä hyvin tarkasti, jottei jouduta samanlaisiin loukkuihin uudessa järjestelmässä.

Asumistuki on hyvin kallis yhteiskunnalle ja tuntuu kallistuvan entisestään. Se myös toimii tällä hetkellä pienituloisten palkkatukena kalleimmilla asuinalueilla. Tarkastusvaliokunta on onneksi tehnyt asumiseen liittyen arvokasta taustatyötä ja selvittänyt asuntopolitiikkaa ja sen haasteita. Raportista saadaankin vinkkiä hallitusneuvotteluihin! Asuntopolitiikalla on suuri merkitys myös muilta osin kuin asumistuen osalta ja se kannattaa ottaa mukaan keskusteluihin sotu-uudistusta tehtäessä.

Suurimpana sosiaaliturvauudistuksen haasteena näen työn murroksen ja siihen sopeutumisen. Yhä useampi työllistyy pätkätöihin tai osa-aikaisesti, osin palkansaajana, osin yrittäjänä. Toisilla (esim. kirjalijat, muusikot) tähän yhdistyvät myös tekijänoikeustulot. Tämä ei koske enää pelkästään muusikoita tai taiteilijoita tai työttömyydestä takaisin työelämään yrittäviä. Siitä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa yhä enemmän normi. Sosiaaliturvauudistuksen on ennen kaikkea vastattava tähän työn murrokseen. Lokerointi yrittäjiin, palkansaajiin, työttömiin jne. ei tule toimimaan tulevaisuudessa.

On pohdittava laajasti, kuinka sosiaaliturvajärjestelmästä tehdään kannustava ja kevytyrittäjyydestä aidosti kevyttä. Kevytyrittäjyydestä on puhuttu paljon, mutta sillä ei ole laillista asemaa. Tämä pitää ehdottomasti ratkaista.

Työn vastaanottamisen pitäisi aina olla kannattavaa. Reaaliaikainen tulorekisteri vastaa jo moneen ongelmaan palkansaajien osalta ja tukien takaisinperintää joudutaan tekemään tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vähemmän. Tulorekisteri ei kuitenkaan huomioi kaikkia tuloja, joten se ei ratkaise koko ongelmavyyhteä.

On ratkaistava kuinka käy ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle, kuinka taso pidetään järkevänä myös niiden kohdalla, jotka ovat vaikkapa kevytyrittäjiä?

Mitään valmista, kustannuksiltaan maltillista ja heti toteutettavissa olevaa mallia ei löydy nähdäkseni vielä yhdeltäkään puolueelta ja toivonkin, että sosiaaliturvauudistus maltetaan tehdä rauhassa, vaikka osissa ja mieluiten kaikkien puolueiden yhteisessä parlamentaarisessa valmistelussa.

Mitään valmista ratkaisua en itsekään esitä, mutta tässä muutama teesini tulevaan:

– Kannustava sosiaaliturva – työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa

– Riittävä perusturva – yhteiskunnan tukiverkon kannateltava kun ei itse pärjää

– Kevytyrittäjyydelle laillinen asema ja säädökset – myös mahdollisuus ansiosidonnaiseen – toimivampi YEL?

– Ei lokeroinnille – työn murros huomioitava uudistuksessa!

– Sosiaalturvauudistuksessa huomioitava myös asuntopolitiikka ja asumistuki

– Ei unohdeta verotusta!

EU vaarantaa linjauksillaan suomalaisen ruuantuotannon

Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa meidän pohjoinen kestävä elämäntapamme ei tahdo tulla ymmärretyksi. 

EU on kieltämässä valtavat määrät kasvinsuojeluaineiden tehoaineita. Päätöksen seurauksena Suomen kokonaissato pienenisi keskimäärin 41 prosenttia jo muutaman vuoden päästä, jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Suomeen vaikutusten arvioidaan olevan Keski-Eurooppaa suurempia lyhyen kasvukauden takia.

Taustalla EU:n linjauksessa on huoli syöpien lisääntymisestä. Mitä tulee ainakin suomalaiseen ruokaan, huoli kohdentuu lähinnä niihin jotka altistuvat aineille, siis viljelijöihin, ei kuluttajiin. Suomalaista ruokaa voi syödä rauhallisin mielin, sillä ruuassa ei juurikaan ole jäämiä kasvinsuojeluaineista. Vastuullinen viljelijä myös osaa suojata itsensä. 

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdestäkään suomalaisesta tuotteesta ei mitattu turvallisena pidetyn rajan ylittäviä jäämäpitoisuuksia kasvinsuojeluaineista. Pieniä määriä jäämiä oli 10,8 prosentissa näytteistä. Pitoisuudet olivat pahimmillaankin kahdeksasosa siitä, mitä Efsa pitää turvallisena.

Tilanne ei ole tietenkään näin hyvä muualla, ja koska jäämiä esiintyy, on hyväkin että tilannetta yritetään korjata. Eniten jäämiä havaittiin vuonna 2015 espanjalaisissa ja belgialaisissa elintarvikkeissa. Merkkejä ainakin yhden torjunta-aineen jäämistä löytyi 57 prosentissa kaikista elintarvikkeista. Saksassakin yli puolessa tutkituista näytteistä oli jäämiä. Kyproksella ja Maltalla jopa 5,5 prosentissa tutkituista elintarvikkeista oli niin suuria jäämäpitoisuuksia, että ne olivat määräysten vastaisia.

On täysin järjetöntä, että EU haluaa kieltää kasvinsuojeluaineiden tehoaineita sellaisella tahdilla, ettei uusia korvaavia aineita ehditä kehittää. Tilanteessa, jossa kasvinsuojeluaineita ei voida käyttää, satovaihtelut lähentelevät ääripäitä. Saadaan kohtuullinen sato tai ei mitään, jos kasvitauti iskee. Tällaiseen riskiin ei viljelijöillä ole varaa tässä kannattavuustilanteessa, eikä Suomella ole varaa menettää puhdasta tuotantoaan eikä omavaraisuuttaan.

Nyt on puolustettava meidän pohjoista kestävää tapaamme tuottaa ruokaa! On puolustettava myös ruuan tuottajaa! Tässä on taas pelissä lukuisten tilojen kannattavuus, ruokaturvamme ja myös ruokaturvallisuutemme. Järki EU:n linjauksiin ja siirtymäaikoihin! 

 

Anna Sirkiä

Puheeni MTK-Mynämäen sadonkorjuujuhlassa 2018

Hyvä sadonkorjuujuhlaväki,

 

Olemme taas kokoontuneet juhlimaan päättyvää satokautta ja jättämään hyvästit kesän lämmölle ja valolle. Mennyt kesä oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja helteinen ja vaikka sitä moni kesälomailija kiitteli, luonto ja viljelysmaat olisivat kaivanneet enemmän vettä. Arvioiden mukaan viljasato jää 2.8 miljoonaan tonniin normaalin noin 3.7 miljoonan tonnin sijasta. Hankkija arvioikin, että Suomeen joudutaan tuomaan ruista, vehnää ja myös rehuviljoja tällä satokaudella merkittäviä määriä. Mitä tulee säilörehuun, kahden ensimmäisen korjuukerran jälkeen sadon arvioidaan jääneen pahimmilla alueilla jopa puoleen tavanomaisesta. Myös maidontuotanto kärsi, eläimiä jouduttiin poistamaan tavallista enemmän ja teurasruuhkat laskivat lihan hintaa.

 

Tämä vuosi onkin karulla tavalla muistuttanut siitä, että maatalous on säiden armoilla. Monet asiat ovat kehittyneet ja muuttuneet tuhansien vuosien aikana joina Suomessa on viljelty maata, mutta säiden vaikutusta emme voi välttää. Maatalousyrittäjyys onkin mielestäni kaikkein vaativin yrittäjyyden laji, sillä siihen sisältyy normaalien yrittäjän riskien lisäksi myös sääriski.

 

Talouden tilanne yleisellä tasolla on Suomessa kohentunut, mutta se ei näy alkutuottajille. Suurin syy maatalouden huonoon kannattavuuteen on tuottajahintojen alenemisessa Venäjän pakotteiden myötä vuosina 2013-2014, eikä taso ole noiden vuosien jälkeen parantunut. Yrittäjätuloa jää tänä vuonna keskivertomaatilalla enää 7200 euroa, jopa 40 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2017.

 

Mitä asian ratkaisemiseksi tehdään?

 

Hallitus on päättänyt osoittaa maatalouden kannattavuusongelmien lieventämiseen yhteensä 86,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2018-2019 maksettaviin tulotukityyppisiin kansallisiin tukiin ja EU-tukien kansalliseen täydentämiseen osoitetaan yhteensä 30 miljoonan euron määräraha. Se kohdistetaan pääasiassa kotieläintalouteen. Vuoden 2019 luonnonhaittakorvauksen tukitasot palautetaan 2015-2017 tasolle. Lisäksi kannattavuutta on päätetty tukea lainojen valtiontakauksilla, viljelijöiden jaksamista tukevalla projektilla, antamalla helpotusta eläkemaksujen viivästyskorkoihin, helpottamalla kevyen polttoöljyn verotusta, luopumalla sato-ja kasvintuhoojavakuutusten verosta sekä tukemalla investointeja ja vientiponnisteluja.

 

Euroopan unioni ei ole luvannut taloudellista helpotusta jäsenmaille kuivuuteen liittyen, sillä kuivuus on aiheuttanut ongelmia yhtälailla kaikkialla Euroopassa.

 

Syyskuussa hallitus esitti elintarvikemarkkinalain säätämistä ja elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävän perustamista uuteen Ruokavirastoon. Tällä halutaan turvata tuottajien asema, kun he käyvät kauppaa ruokaketjun muiden osapuolien kanssa. Lailla pyritään puuttumaan epäreiluihin ja kohtuuttomiin kauppaehtoihin ja -tapoihin. Se mahdollistaa myös sopimusten tekemisen kirjallisena. Tällä tavoitellaan luottamuksen ja yhteistyön lisääntymistä elintarvikeketjun toimijoiden välillä kasvun ja kannattavuuden parantamiseksi.

 

On sinänsä hyvä, että kannattavuusongelmaan on reagoitu, mutta fakta on, että vuosittaiset kriisipaketit eivät ole kestävä ratkaisu maataloutemme turvaamiseksi, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettu tuo parempaa kannattavuutta tiloille. Riskienhallinta ei ole kunnossa. Viime vaalikaudella lakkasi satovahinkojärjestelmä, eivätkä satovahinkovakuutukset ole kyenneet turvaamaan kannattavuutta. Mielestäni tarvitsemmekin toimivan riskienhallintajärjestelmän, sitä itseasiassa edellyttää jo komissiokin viimeisimmässä unionin yhteisen maatalouspolitiikan esityksessään. Toteutus on jäsenmaiden omassa harkinnassa. Yksi mahdollisuus on nähdäkseni joustava kriisirahasto.

 

Mitä tulee tuottajahintojen nostamiseen, kuluttajat ovat antaneet selkeän viestin kuluneena vuonna: he ovat valmiita maksamaan ruoasta enemmän, jos raha menee suoraan tuottajalle. Kaupan pitää tässä tulla enemmän vastaan.

 

Hyvät kuulijat,

 

Ei ole ihme, että suomalaiset kuluttajat arvostavat suomalaista ruokaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto totesi viime vuonna suomalaisen ruoan olevan ylivoimaisesti puhtainta. Suomalaisessa ruoassa on vähiten jäämiä kasvinsuojeluaineista. Myös eläintuotannossa käytämme poikkeuksellisen vähän antibiootteja. Tilanne on hyvin toisenlainen muualla Euroopassa. Suomalaista ruokaa ja suomalaisten viljelijöiden osaamista tuleekin puolustaa kovaan ääneen nyt käynnissä olevassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n uudistuksessa.

 

Komissio antoi esityksensä yhteisestä maatalouspolitiikasta kesällä ja se on mielestäni Suomen kannalta murskaava mitä tulee rahoitukseen. Suoria tukia esitetään leikattavaksi jopa 2.3 prosenttia ja maaseudun kehittämistukia jopa 14 prosenttia. Tässä tilanteessa, kun maatalouden yrittäjätuloa puuttuu yhteensä noin 500 miljoonaa euroa, emme voi hyväksyä tukien leikkauksia. Suomen edustajien onkin pistettävä kaikki neuvotteluvoimansa peliin esityksen parantamiseksi.

 

Mitä tulee yhteisen maatalouspolitiikan sisältöön muuten, sen arkkitehtuuria pyritään muuttamaan. Ajatuksena on, että EU-tasolla päätettäisiin vain isot tavoitteet ja yhteinen viitekehys politiikalle sekä tietyt EU-minimivaatimukset. Samalla jäsenmaat saisivat enemmän valtaa päättää alueellaan sovellettavan tukikokonaisuuden sisällöstä, valvonnasta ja seurannasta. On tarkoitus tehdä jäsenmaakohtaiset strategiset suunnitelmat, jotka hyväksyttäisiin yhteistyössä komission kanssa. Suunnitelmassa olisi määritelty maakohtaiset tavoitteet, saavutettavat tulokset ja toimenpiteet tuloksiin pääsemiseksi. Ajatus olisi, että komissio seuraisi jäsenmaita, jäsenmaat viljelijöitään. Näyttää kuitenkin siltä, että komissio säilyttäisi itsellään mahdollisuuden tilatason tarkastuksiin.

 

Vaikka tavoitteena maatalouspolitiikan uudistuksessa oli byrokratian väheneminen, se ei näytä todennäköiseltä vaikka jäsenmaiden valta lisääntyy, sillä reunaehdot asettaa kuitenkin EU. Uusia asioita esityksessä on myös jo aiemmin mainitsemani pakollinen riskienhallinta ja tukikatto, jonka avulla tukia yritetään siirtää suurilta tiloilta pienemmille. Esityksessä myös vahvistetaan ympäristö- ja ilmastonäkökulmaa. Jopa 40 prosenttia CAP-rahasta pitäisi olla ympäristö- tai ilmastosidonnaista.

 

Komission esityksessä hyvää on se, että Suomella olisi paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon meidän erityiset olosuhteemme, kun valtaa siirtyy jäsenmaille ja saamme tehdä maakohtaisen strategisen suunnitelman. Nuorten viljelijöiden tukea ja tuotantoon sidottuja tukia voidaan jatkaa ja byrokratiaa voidaan yksinkertaistaa. Uusien ympäristövaatimuksien myötä tulee kuitenkin todennäköisesti lisää byrokratiaa, ja Suomen on oltava tarkkana, jotta EU-tason ympäristövaatimukset eivät muodostu mahdottomiksi toteuttaa pohjoisissa olosuhteissamme.

 

Suomi on maana erityinen, kun vertaamme sitä muihin Euroopan maihin. Verrattavissa meihin ovat ainoastaan muut Pohjoismaat. Siksi Suomi tarvitsee erityisesti CAP-neuvotteluissa äänekästä ja voimakasta edunvalvontaa.

 

Hyvät kuulijat,

 

Meille suomalaisille on selvää, että haluamme olla ruoantuotannossamme omavaraisia, sillä Suomi on geopoliittisesti saari. Noin 90 prosenttia kaikesta viennistämme ja tuonnistamme kulkee Itämeren yli, ja jos tuo yhteys kriisitilanteessa syystä tai toisesta katkeaisi, olisimme omillamme. Suomalaisen maatalouden selviäminen näistä vaikeista ajoista paremman kannattavuuden aikaan on mielestäni tärkeää myös EU:lle ja muulle maailmalle. Tätä pitäisi erityisesti Suomen edunvalvonnassa tähdentää. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on vaikea ennustaa, mutta todennäköisesti säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät, kesistä tulee entistä kuivempia ja talvista leudompia. Samaan aikaan kun Keski- ja eritoten Etelä-Euroopassa maanviljelys käy vaikeaksi ja lähes mahdottomaksi kuivuuden vuoksi, se on todennäköisesti meidän leveysasteillamme edelleen mahdollista. Viljelykasvien valikoimaa lisäämällä helpotetaan satovaihtelujen aiheuttamia ongelmia ja pitämällä kiinni tiukoista laatustandardeistamme, myös eläintuotantomme on vertaansa vailla.

 

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa katseet kääntyvät entistä enemmän maa- ja metsätalouteen myös muista syistä kuin riskienhallinnan ja muutoksiin mukautumisen näkökulmasta. Tuottajien toivotaan parantavan metsiemme hiilinieluja ja tätä osaamista toivotaan laajennettavan myös maanviljelyyn. Käynnissä on tutkimushankkeita peltojen hiilensidonnan parantamisesta. Pidän tätä ehdottomasti mahdollisuutena ilmaston ja peltojen ravinteikkuuden näkökulmasta ja erityisesti mahdollisuutena vähentää iänikuista vastakkainasettelua maanviljelyn ja ympäristönsuojelun välillä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tule kuitenkaan repiä tuottajien selkänahasta. Tässäkin uudistamisessa tulee muistaa kannattavuus, tai muuten meillä ei kohta ole tuottajia peltojen hiilensidontaa parantamassa.

 

Hyvät kuulijat,

 

Suomen metsät ovat aivan erityisiä. Ne peittävät jopa 70 prosenttia pinta-alastamme ja Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa. Meillä suomalaisilla on myös aivan erityinen suhtautuminen metsiimme. Jo 1800-luvulla metsälainsäädäntömme perustaksi tuli neuvo ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”.

 

Nyt tavoitteena on metsiemme hiilinielujen lisääminen. Se onkin Suomelle luonteva tapa kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tarkoitus on lisätä metsäpinta-alaa istuttamalla lisää metsäalueita, käyttämällä puuta rakentamisessa, jolloin puu säilyy hiilivarastona sekä soita ennallistamalla. Nämä ovat erinomaisia, juuri Suomeen sopivia hankkeita.

 

Täällä Euroopan pohjoisissa osissa meillä on aivan omanlaisemme, erityinen tapa elää osana luontoa sitä viljellen ja varjellen. Elämme luonnon keskellä ja kunnioitamme sitä. Jokamiehenoikeudet sekä maa-, metsä-, kala- ja erätalous ovat kruununjalokiviämme. Maailmassa jossa ihmiset yhä enemmän vieraantuvat luonnosta, elävät kuluttaen ja ympäristön kustannuksella, tätä pohjoista kestävää elämäntapaamme kannattaa vaalia ja puolustaa.

 

Meidän suomalaisten tulee pitää huolta siitä, että meitä velvoittavat Euroopan unionin säädännöt ottavat huomioon myös pohjoiset olosuhteet ja että ne ovat kyllin joustavia, jotta voimme kansallisesti reagoida muutoksiin. Tärkeimpänä tietenkin yhteinen maatalouspolitiikka, mutta myös luonto- ja lintudirektiivit kaipaavat joustoja, jotta kykenemme pitämään pohjoisen luontomme tasapainossa ja elämäntapamme turvattuna.

 

Suomalaisella maataloudella, metsätaloudella, kalataloudella ja erätaloudella on tulevaisuus. Se lähtee siitä, että me itse tunnustamme niiden erityisyyden, uskomme niihin ja puolustamme niitä.

Luontosuhteesta ja eräharrastuksesta

09CB4481-CDA9-4889-8F7A-39B401975E5E

Metsästyskausi on nyt aktiivisimmillaan ja olen ilolla seurannut tuttujen päivityksiä somessa aiheesta. On ollut rohkaisevaa huomata syksyn aikana, että myös moni tuttu nainen metsästää. Olen itse haaveillut jo pitkään metsästys- tai laajemminkin eräharrastuksen aloituksesta. Erityisesti nyt, kun työt pitävät minua tiiviisti Helsingissä ja yleensäkin kaupungeissa ja taajamissa, huomaan entistä enemmän kaipaavani luontoon.

Eräharrastus ei ole ollut perheessäni keskeinen. Kun olin pieni tyttö, vanhempieni aika meni pitkälti opiskeluun, työntekoon ja minun ja sisareni harrastuksiin. Isäni kuitenkin suoritti metsästäjätutkinnon agrologiopintojensa yhteydessä. Äitini on kertonut tarinoita siitä, kuinka hän pienenä tyttönä istui isoisäni kanssa metsässä passissa. Miten mukavaa se oli.

Äidinisäni Reijo oli urheilija ja reipas erämies. Metsässä liikkuminen sienten, marjojen ja riistan perässä oli elämäntapa. Perhe eli osittaisessa omavaraistaloudessa metsän antimien, oman juuresmaan ja muutaman kotieläimen turvin.

Lapsena vietin isovanhempieni luona pitkiä aikoja Mynämäen metsissä ja pelloilla, laitumella lampaiden kanssa ja talvisin navetassa ruokkien karitsoja tuttipullosta. Nyt kuitenkin asun kaupungissa, eikä isovanhempieni navetassa enää ole eläimiä. Ei ole enää isoisää, jonka kanssa lähteä metsälle, hän kuoli ollessani 10-vuotias.

Kuinka käy eräharrastuksen jatkuvuuden suvussani? Millainen on oma luontosuhteeni tulevaisuudessa jos asun pitkään kaupungissa? Entä millaisen luontosuhteen välitän tulevaisuudessa lapsilleni? Tampereen yliopiston kasvatustieteen professorin Veli-Matti Värrin mukaan siirrämme ympäristöä kuormittavaa, kuluttavaa elämäntapaamme usein tiedostamattamme sukupolvelta toiselle. Hänen mukaansa ratkaisu tähän on lasten luontosuhteen parantaminen.

Eräharrastus parantaa luontosuhdetta ja sillä on rauhoittava ja voimaannuttava vaikutus mielenterveyteen. Se on tärkeää yksilölle, ja myös yhteiskunnallisesti. Eritoten metsästys on tärkeää riistanhoidon näkökulmasta. Kun riistakannat pidetään järkevän kokoisina liikenneturvallisuus paranee ja haitat maa- ja metsätaloudellekin pienenevät. Riistaliha on myös eettisintä ja ekologisinta lihaa jota ihminen voi syödä.

Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljon viimeaikoina, erityisesti tuttujen eräharrastusta seuratessani. Haluan luoda itselleni paremman luontosuhteen ja tarjota mahdollisuuden sellaiseen myös lapsilleni. Projektissani eräharrastuksen aloittamiseksi tosin rohkeus ei ole vielä riittänyt naisten metsästysleirille osallistumiseen, vaikka ystäväni Reetta Junttila on sitä mainostanut jo vuosia hyvänä paikkana opetella asioita. Olen lykännyt asiaa ja kerännyt rohkeutta.

Muutama viikko sitten päätin oikeasti tehdä asialle jotain. Soitin isälleni ja kerroin, että haluan aloittaa metsästys- ja eräharrastuksen. Hän teki kuinka on aina tehnyt: tuki minua valitsemallani tiellä ja pisti toimeksi. Hän kaivoi isoisän vanhat haulikot naftaliinista, opetti aseiden käsittelyä ja ampumistakin. Kotiin vietäväksi sain metsästäjän oppaan ja opiskelu on nyt aloitettu.

Tästä tämä lähtee. Projekti ”takaisin luontoon”.

Joustavuutta luontodirektiiviin pohjoisen elämäntapamme turvaamiseksi

 

CE3EF34D-0A88-49E5-9E40-7B3EA4171FF2

Suo­mi on suu­ri, har­vaan asut­tu ja met­säi­nen maa. Jopa 68 pro­sent­tia alu­ees­tam­me on har­vaan asut­tua maa­seu­tua. Erä­ta­lous ja jo­ka­mie­hen oi­keu­det ovat kruu­nun­ja­loki­vi­äm­me. Sie­nes­täm­me, mar­jas­tam­me, ka­las­tam­me ja met­säs­täm­me, kui­ten­kin luon­toa riis­tä­mät­tä.

Sii­hen, mi­ten suo­ma­lais­ta, luon­non­lä­heis­tä elä­mää ele­tään tä­nään ja huo­men­na, vai­kut­ta­vat olen­nai­ses­ti EU:n lin­tu- ja luon­to­di­rek­tii­vit. Di­rek­tii­vien liit­teis­sä on erik­seen lis­tat­tu­na suo­jel­ta­vat la­jit. Luon­to­di­rek­tii­vin aja­tus on hyvä. La­jien säi­ly­mi­nen ja suo­je­lu on tur­vat­ta­va. Ny­kyi­sel­lään di­rek­tii­vi on kui­ten­kin lii­an tiuk­ka ja jous­ta­ma­ton.

Luontodirektiivissä on mää­ri­tel­ty liit­tei­den la­ji­lu­et­te­lois­sa mi­ten suo­jel­tu­ja mit­kä­kin la­jit ovat. Esi­mer­kik­si susi on luon­to­di­rek­tii­vis­sä mää­ri­tel­ty Suo­men alu­eel­la po­ron­hoi­to­a­lu­et­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta tiu­kas­ti suo­jel­ta­vak­si liit­tees­sä IV. Kui­ten­kin Bal­ti­as­sa ja po­ron­hoi­to­a­lu­eel­la se on liit­tees­sä V. Tämä on ol­lut eh­kä ai­heel­li­nen rat­kai­su ai­ka­naan su­si­kan­nan el­vyt­tä­mi­sek­si, mut­ta ti­lan­ne on muut­tu­nut, ei­kä luon­to­di­rek­tii­vi re­a­goi muu­tok­siin.

Suo­men su­si­kan­ta on el­py­nyt hy­vin, ja ti­lan­ne elää jat­ku­vas­ti. Tänä vuon­na kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa jopa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la se on kak­sin­ker­tais­tu­nut. Täl­lai­siin muu­tok­siin tu­li­si ol­la va­paus re­a­goi­da kan­sal­li­sel­la ta­sol­la pa­rem­min di­rek­tii­vin sitä es­tä­mät­tä. Suo­ma­lai­set ei­vät ha­lua su­den su­ku­puut­toa, mut­ta kan­taa tu­lee voi­da jous­ta­vas­ti hoi­taa eri­tyi­ses­ti kun susi on uh­ka po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lu­mat­koil­le.

Jo vuoden 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja.

Eu­roo­pan uni­o­nin jä­se­ne­nä Suo­mea vel­voit­ta­vat kui­ten­kin uni­o­nin yh­tei­set sää­dök­set ja sik­si tar­vit­sem­me ak­tii­vi­sia ja vah­vo­ja ih­mi­siä pu­hu­maan alu­eem­me eri­tyis­piir­tei­den puo­les­ta. Poh­joi­nen elä­män­ta­pa on tur­vat­ta­va.

Hyvää YK:n päivää!

E749D206-3DBA-40DE-9B32-CCBEFB16E9E5YK:n päivänä, 24.10.

Yhdistyneet kansakunnat (YK) on perustettu toisen maailmansodan raunioille, jotta säästäisimme tulevat sukupolvet uusilta sodilta. YK on rauhan ja turvallisuuden, kehityksen, ihmisoikeuksien, humanitaarisen toiminnan ja kansainvälisen oikeuden toimija.

Nykymaailmassa nationalistiset voimat nousevat ja populismi jyllää. Trumpin mukaan päätöksiä on tehtävä ajatuksella ”America first”, Orbán ja monet muut tahoillaan toimivat samoilla linjoilla. Keskustelu on kärjistynyt entistä enemmän me ja ne muut -asetelmaan.

Sukupolveni on saanut nähdä erikoisen pitkän rauhan ajan. Tähän emme saa kuitenkaan tuudittautua, sillä ainoa pysyvä asia on muutos.

Vietimme tänään eduskunnan kansalaisinfossa Puola 100 -juhlaa eduskunnan Puola-ystävyysryhmän ja Helsingin Suomi-Puola yhdistyksen voimin. Suurlähettiläs Jaroslaw Suchoples sanoi tilaisuudessa viisaasti: ”There is no end of history.”

Siksi YK:n toiminta on äärimmäisen tärkeää myös nyt ja tulevaisuudessa ja on ilo viettää YK:n päivää tänään. Yhteistyöllä ja toisiamme ymmärtäen voimme saavuttaa suuria asioita ja YK on maailman kansojen tärkein yhteistyöjärjestö.

Hyvää YK:n päivää kaikille!