ERÄPOLIITTISET TEEMANI EUROVAALEISSA

MEIDÄN ON SAATAVA ITSE PÄÄTTÄÄ RIISTAPOLITIIKASTAMME

-Luontodirektiiviin ja lintudirekriiviin tarvitaan joustoja, ei tiukennuksia

LINTUDIREKTIIVIN SUOJELUTASOT TARKISTETTAVA

– Valkoposkihanhen, merimetson ja joutsenen metsästys sallittava

SUURPETOPOLITIIKKA KANSALLISIIN KÄSIIN

– Suden suojelutasoa laskettava siirtämällä se luontodirektiivin liitteeseen viisi ja karhun kevätmetsästys uudelleenharkintaan

VASTUULLISET ASEENOMISTAJAT EIVÄT TARVITSE LISÄÄ BYROKRATIAA

– Ei lisää tiukennuksia asedirektiiviin

SUOMEEN SAATAVA ERITYISRATKAISU HYLKEENPYYNTIIN ITÄMERELLE

– Hylkeenmetsäsästystä on lisättävä ja hyLjetuotteiden kaupalle on saatava poikkeuslupa, tai muu erityisratkaisu

Ajatuksia metsiemme hoidosta

Keskiviikkona 13.3. osallistuin MTK:n järjestämään metsäaiheiseen paneeliin. Paneelia veti MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen ja kanssani keskustelivat Mikkel Näkkäläjärvi (sdp) ja Iiris Suomela (vihr). Muutama pointti aiheeseen liittyen:

🌲METSO-ohjelmaa tulee jatkaa ja laajentaa koskemaan myös muita luontotyyppejä.

Helmikuussa valmistuneen väliarvion mukaan METSO-ohjelmalla suojellut kohteet ovat luontoarvoiltaan laadukkaita ja täydentävät hyvin luonnonsuojelualueverkostoamme. Vapaaehtoista suojelua on pidetty ongelmallisena suojelun kohdentamisen näkökulmasta, mutta paikkatietoon perustuvat analyysit osoittavat, että METSO-ohjelman suojelukeinoilla on saavutettu ekologisesti varsin laadukas ja toisiinsa nähden hyvin sijoittuvien alueiden verkosto. Kun katsotaan punaista kirjaa nähdään, että erityisesti tunturit, vesistöt kivikot ja kalliot ovat luontotyyppeinä vaarassa, mikä tukee ajatusta METSO:n laajentamisesta.

🌲Hiilinielujen vahvistamiseen käänteistä päästökauppaa, eli kannustinjärjestelmä niin maa- kuin metsätaloudessakin.

Voimme sitoa hiiltä sekä metsiin, että maaperään. Suomessa tutkitaan tällä hetkellä maaperän hiilensidontaa ja parhaita viljelykasveja sen parantamiseksi. Ei ole kuitenkaan oikeudenmukaista asettaa viljelijöille ja metsänomistajille velvoitetta toteuttaa hiiliviljelyä omalla kustannuksellaan. Kyse on yhteisestä tavoitteesta ilmaston hyväksi. Euroopan unioni uudistaa parhaillaan yhteistä maatalouspolitiikkaansa CAP2027 kautta. Hiilen sidonta tulee huomioida tässä uudistuksessa ja torjua tukileikkaukset.

🌲Luonnonhoidon toimenpiteet pitää ottaa osaksi metsätalouden kannustinjärjestelmää ja metsänomistajien neuvontaa pitää lisätä.

Moni metsänomistaja on valmis toteuttamaan luonnonhoidon toimenpiteitä talousmetsissä vapaaehtoisesti (esim. riistatiheikköjen, lahopuiden, suojakaistojen jättö). Monesti ongelma on informaation puutteessa tai kulussa. Luonnonhoidosta, siis talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisesta on tehtävä myös kannustavaa.

🌲Metsien hakkuita ja puun käyttöä voidaan lisätä.

Puu on uusiutuvaa ja sillä voidaan korvata ympäristölle haitallisia materiaaleja, kuten muovia ja betonia. Keskustelu pelkistä hakkuumääristä liittyen hiilinieluihin tai metsätalouteen yleensä, ei ole järkevää. Olennaista on mihin puu ja sivutuotteet käytetään, miten metsiä hoidetaan, miten niitä uudistetaan ja jatketaanko metsittämistä.

Siispä:

🌳Lisätään puurakentamista. Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja rakentamiseen käytetään jopa puolet maailman raaka-aineista. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomessa kerrostaloista rakennetaan karkeasti 2% puusta, loput betonista. Kun rakennetaan puusta, hiili sidotaan hiilivarastoksi seiniin, eikä se vapauta hiiltä kuten metsässä lahoava tai palava puu.

🌳Hyödynnetään myös metsätalouden sivutuotteet biotaloudessa.

🌳Tehostetaan metsänhoitoa talousmetsissä, hoitamattomat ja harventamattomat taimikot kuntoon.

Kun metsien kasvua tehostetaan, myös hiilinielut kasvavat nopeammin.

🌳Lisätään metsittämistä ja soiden ennallistamista erityisesti alueilla jotka sopivat kehnosti viljelyyn.

🌳Viedään suomalaista metsäosaamista myös muualle, erityisesti erämaaksi muuttaville alueille esimerkiksi Afrikassa.

Meidän on tehtävä ratkaisuja tänään käytössä olevien materiaalien ja tuotantotapojen pohjalta. Emme voi jäädä odottamaan tulevaisuuden ihmeitä. Siksi METSO, siksi puurakentaminen, siksi suomalainen metsätalous.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta

Tiedote METSO:n väliarvioinnista:

https://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/metso-ohjelman-valiarviointi-kertoo-vapaaehtoisen-suojelun-onnistumisesta

Lisätietoa puurakentamisesta:

https://www.puuinfo.fi/puutieto/puurakentaminen/puurakentamisen-asema-ja-mahdollisuudet-suomessa

Puun käyttö ei ole osa ongelmaa, vaan osa ratkaisua

Uutissuomalaisen vaalikonevastausten mukaan 95% vihreistä ehdokkaista ja 78% vasemmistoliiton ehdokkaista haluaisi vähentää metsien hakkuita. Olen täysin eri mieltä.

Metsiä ei hakata huvin vuoksi, vaan raaka-aineeksi. Jos haluamme tehdä ilmastonmuutokselle jotakin, meidän on vähennettävä öljyn, kivihiilen, be­to­nin ja muo­vin käyttöä ja korvattava ne uusiutuvilla raaka-aineilla. Puun käyttö ei ole osa ongelmaa, vaan osa ratkaisua. Kehittämällä hakkuumenetelmiä, panostamalla metsäluonnon monimuotoisuuteen erilaisilla varotoimenpiteillä, ennallistamalla heikosti tuottavia soita ja metsittämällä saamme parhaat tulokset aikaan.

Hakkuiden sijaan pitäisi käydä ennemmin keskustelua esimerkiksi metsittämisestä ja siitä, kuinka voimme viedä suomalaista metsäalan ja puualan osaamista myös muualle, eritoten Eurooppaan.

Euroopan unioni haluaa lisätä vaikutusvaltaansa myös metsäsektorille, mikä nähtiin esimerkiksi metsien ja maankäytön päästöjä ja nieluja koskevassa LULUCF-asetuksessa. Unionilla on jo nyt yhteinen metsästrategia, joka on toistaiseksi Suomen kannalta kohtuullinen. Kun strategiaa uudistetaan ja metsäalaan vaikuttavia politiikkatoimia tehdään, Suomen on oltava hereillä, sillä metsäosaaminen on EU:ssa valitettavan heikkoa. Meidän on tehtävä yhteistyötä muiden metsäisten maiden kanssa tähän liittyen ja pidettävä unionin yhteinen metsäpolitiikka mahdollisimman löyhänä ja kansallisissa käsissä.

Meidän suomalaisten kannattaa hyödyntää metsäosaamistamme myös viemällä sitä niin Eurooppaan kuin Afrikkaan, jotta hiilinieluja saadaan metsittämällä myös sinne, mistä ne on aikanaan hävitetty.

Hakkuukeskustelun sijaan meidän tulisi kotimaassa pohtia, kuinka saamme puurakentamista lisättyä. Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Kansainvälisen vertailun mukaan rakentamisen ilmastopäästöt voidaan jopa puolittaa puurakentamisen avulla.

Rakentamiseen käytetään jopa puolet maailman raaka-aineista, joten sillä, mistä raaka-aineesta ja miten rakennamme, on valtava merkitys. Puu on paitsi lähellä tuotettu, suomalaista työllisyyttä lisäävä ja uusiutuva materiaali, se toimii myös hiilivarastona erityisesti kun se käytetään rakennuksiin. Puurakennuksen seinässä oleva puu pitää hiilen varastoituna, toisin kuin metsässä vanhuuttaan lahoava puu.

Meillä on Suomessa jo jonkinverran osaamista myös kaupunkien puurakentamiseen liittyen ja volyymia voidaan lisätä jos tahtoa on. Eritoten julkisessa rakentamisessa hankintalaki mahdollistaa jo nykyisellään puurakentamisen vaihtoehdon.

Olen viikonlopun kiertänyt Kainuuta ja kävin mm. Suomen suurimman puukerrostaloelementtien valmistajan, Elementti Sampon, tehtaalla Kuhmon Kantolan teollisuusalueella. Alue on loistava esimerkki siitä, miten voidaan tuottaa uusiutuvista raaka-aineista, mahdollisimman lyhyillä kuljetusmatkoilla rakennuksia, jotka ovat hiilijalanjäljeltään noin puolet vastaavista betonirakennuksista. Samalla teollisuusalueella toimii saha, ikkunatehdas, CLT-levyjä tuottava tehdas ja asuntoelementtejä tekevä Elementti Sampo. Asunnot kootaan valmiiksi asti Kuhmon tehtaalla, kuljetetaan rakennuspaikalle ja pinotaan nosturilla päällekkäin valmiiksi kerrostaloksi. Tämä on erinomainen ratkaisu erityisesti kaupungeissa, sillä elementtirakentaminen lyhentää rakennustyömaa-aikaa haastavassa kaupunkiympäristössä.

Meidän on tehtävä ratkaisuja tänään käytössä olevien materiaalien ja tuotantotapojen pohjalta. Emme voi jäädä odottamaan tulevaisuuden ihmeitä. Siksi puu on paras mahdollinen materiaali Suomessa ja sen käyttöä tulee ennemmin lisätä kuin vähentää.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta

Ruoka on Suomelle kohtalonkysymys, joka vaatii ratkaisuja vuonna 2019

Ruoantuotanto ja sen tulevaisuus on Suomelle kohtalonkysymys. Kyse ei ole vain siitä, että kotimaassamme voimme vaikuttaa tuotannon eettisyyteen ja ruuan puhtauteen.

Ruoka on myös suuri työllistäjä. Kotona kauppakassia tyhjentäessään ei aina tule ajatelleeksi, että matkalla pellolta pöytään ruokamme työllistää muitakin kuin kaupan kassan tai viljelijän. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan ruoka-ala, eli maatalous, elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppa sekä ravitsemispalvelut työllistävät lähes 340 000 henkeä, mikä on 13 prosenttia kaikista työllisistä.

Kansantalouden ja valtion verotulojen kannalta ruoka on myös olennainen. Ruoka-ala tuottaa arvonlisäystä kansantaloudellemme runsaalla 15 miljardilla eurolla. Tämä on lähes yhdeksän prosenttia koko maan arvonlisäyksestä. Alalta kertyy lisäksi veroja ja muita veroluonteisia maksuja yli yhdeksän miljardia euroa.

Kotimainen ruoka on mitä suuremmissa määrin turvallisuuskysymys. Omavaraisuus on erityisesti Suomelle tärkeää, sillä maamme on geopoliittisesti saari. Pellervon taloustutkimuksen mukaan Suomen viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 80 prosenttia kulkee Itämeren ylitse. Mahdollisen konfliktin sattuessa Itämerellä olisimme omillamme, olimme sitten konfliktin osapuolena tai emme.

Tänä syksynä ihmisiä on puhuttanut myös iso globaali ongelma ilmastonmuutos. Julkisessa keskustelussa maataloudesta, eritoten eläintuotannosta, on tehty syyllinen tähän. Maatalouden vaikutusta ei tietenkään tule sivuuttaa, mutta todellisuudessa tuottajat ovat tehneet jo pitkään töitä ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Pohjanmaalla on käynnissä Suomen suurin biokaasun liikennekäyttöön tarkoitettu hanke, jossa pääasiallisena raaka-aineena on lanta. Valio on ilmoittanut tähtäävänsä hiilineutraaliin maitoketjuun peltojen hiilensidontaa parantamalla. Savimailla pyritään estämään vesistöjen rehevöitymistä rakennekalkin, kipsin ja kuitulietteen avulla. Esimerkiksi Loimaalla on toteutettu jo pitkään suorakylvön kokeiluhanketta ja saatu myönteisiä tuloksia. Carbon action –hankkeessa sata tilaa työskentelee löytääkseen tapoja vauhdittaa hiilen varastoitumista ilmakehästä peltomaahan.

Tästä kaikesta huolimatta maatalouden kannattavuus on heikkoa. Venäjän vastapakotteista lähtien tuottajahinnat ovat olleet laskussa ja vaikka talouden tila on muuten kohentunut, maatalouden kannattavuus ei ole parantunut. Säät ovat lisänneet ongelmia.

Kannattavuuskehitys ei voi jatkua tällaisena. Meillä ei ole varaa menettää ruoantuotantoamme Suomessa eikä erityisesti elintarvikemaakunnassa Varsinais-Suomessa.

Reijo Karhisen työryhmä selvittää ratkaisuja kannattavuuden parantamiseen. Odotukset helmikuun alussa julkaistaviin tuloksiin ovat kovat. Vuonna 2019 on otettava käyttöön kaikki keinot kannattavuustilanteen korjaamiseksi. Kyse on paljolti markkinoista ja ruokasektorin pitää kantaa vastuuta koko ketjusta.

Ensi vuonna ratkaistaan myös EU:n rahoituskehys ja yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivat. Komissio on esittänyt tukiin merkittäviä leikkauksia, mikä on täysin kestämätöntä tässä kannattavuustilanteessa. Leikkaukset on estettävä ja varmistettava, että yhteinen maatalouspolitiikka huomioi pohjoisen sijaintimme tuomat haasteet. Yhteisessä maatalouspolitiikassa tulee painottaa ilmastokysymyksiä, mutta ei viljelijöiden kustannuksella, vaan kannustimien avulla. Koko Suomi olisi myös saatava samojen sääntöjen piiriin, sillä raja eteläisen ja pohjoisen tukialueen välillä on keinotekoinen. Riskienhallintaan olisi myös löydettävä järjestelmä sekä kansallisesti, että EU:n tasolla.

Suomalainen ruoka työllistää, luo turvaa omavaraisuudella, parantaa kansantalouden tilaa ja alkutuotannossa työskennellään aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Nyt tarvitaan koko ruokasektorin yhteistä ponnistusta markkinoiden toimivuuden hyväksi, lisää vientiä ja kuluttajien valintoja kaupan hyllyllä. Ruoka on Suomelle kohtalonkysymys ja se on mahdollista ratkaista. Yhdessä.

 

Eurovaaliehdokas Anna Sirkiä

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä

 

Mahtavia uutisia – suomalainen äidinmaidonkorvike ja kala saivat vientiluvat Kiinaan

49759234_1226848264134053_2470337301712994304_n

Päivän paras uutinen! Kiina on myöntänyt ensimmäistä kertaa Valion äidinmaidonkorvikkeelle ja Kalaneuvoksen suomalaisille kalatuotteille vientiluvan Kiinaan. Valio voi uusien vientilupien myötä viedä Lapinlahden tehtaalla valmistettuja äidinmaidonkorvikejauheita ja Turengissa tehtyä käyttövalmista, nestemäistä äidinmaidonkorviketta Kiinaan.

Kiinassa on valtavat markkinat äidinmaidonkorvikkeelle. Tähän mennessä olemme voineet viedä maito- ja herajauhetta Kiinaan, missä siitä on valmistettu äidinmaidonkorviketta. Nyt tuotteet voidaan valmistaa ja pakata Suomessa suoraan kiinalaisille kuluttajille myytäväksi. Kiinaan viedään Suomesta maitotuotteista myös voita ja pieniä määriä juustoa.

Kiinassa vanhemmat haluavat ennen kaikkea turvallista ruokaa lapsilleen ja suomalainen puhtaassa luonnossa tuotettu, maailman vähiten torjunta-ainejäämiä sisältävä ja hyvin vähän antibiootteja käyttävä tuotanto nousee sille kuuluvaan arvoon.

Tämä on myös merkittävä edistysaskel Suomen ja Kiinan välisessä elintarvikekaupassa.

Vientilupa vahvistettiin maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion vienninedistämisvierailulla Pekingissä 8.1.2019, mutta itse prosessi on kestänyt neljä vuotta ja se on vaatinut paljon työtä niin yritykseltä itseltään kuin myös maa- ja metsätalousministeriöltä ja Ruokavirastolta (ent. Evira). Kiinan viranomaisille on toimitettu laajat selvitykset liittyen äidinmaidonkorvikkeen valmistukseen Suomessa ja viranomaiset ovat käyneet Suomessa tarkastamassa äidinmaidonkorviketta tuottavat laitokset.

Kalaneuvos taas sai luvan nimettyihin kalalajeihin ja -tuotteisiin, mm. pakastettuun, suolattuun ja savustettuun suomalaiseen loheen, kirjoloheen, siikaan ja särkeen. Norjalaista lohta ei voi Suomen kautta viedä Kiinaan. Nimenomaan suomalainen, puhtaiden vesiemme kala on kysytty tuote.

Kauppa ja uudet vientisopimukset ovat Suomen kaltaiselle pienelle, viennistä elävälle valtiolle ensiarvoisen tärkeitä ja hyviä uutisia maidontuotantosektorille on kaivattu pitkään. Tulevaisuususkoa, työtä ja ennen kaikkea poliittista tahtoa tarvitaan, jotta suomalainen ruoka menestyy meillä ja maailmalla. Tulevaisuususkolla ei kuitenkaan kukaan elä, siksi ratkaisuja tuotannon kannattavuuden parantamiseksi on tehtävä niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Luontodirektiiviin joustoja – ei tiukennuksia!

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tänään, että Euroopan komissio on tehnyt esityksen luontodirektiivin tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin esitetään rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä. 

Tämä siitä huolimatta, että Euroopan unionin tuomioistuimessa on parhaillaan ratkaistavana Suomen suden rauhoitusta koskeva asia, jonka ennakkoratkaisua odotetaan vasta 2019 syksyllä.

Esityksestä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus ja paikallisten mielenrauha.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lumat­koil­le.

Olen aiemmin jo puhunut sen puolesta, että susi siirrettäisiin Suomen koko alueella luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien liitteestä IV liitteeseen V, missä se on myös Baltiaa koskien. Suomen susikanta on elpynyt hyvin, ja Länsi-Suomen kasvaneen peurakannan vuoksi painottunut sinne. Tänä vuon­na kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la jopa kak­sin­ker­tais­tu­nut. Tällaiseen paineeseen tulee olla mahdollista reagoida kansallisin päätöksin.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta kestävästä elämäntavastamme. Suo­mi on suu­ri, har­vaan asut­tu ja met­säi­nen maa. Jopa 68 pro­sent­tia alu­ees­tam­me on har­vaan asut­tua maa­seu­tua. Erä­ta­lous ja jo­ka­mie­hen oi­keu­det ovat kruu­nun­ja­lo­ki­vi­äm­me. Sie­nes­täm­me, mar­jas­tam­me, ka­las­tam­me ja met­säs­täm­me, luontoa riistämättä ja vastuullisesti.

Jo 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja. Pohjoinen kestävä elämäntapamme ei taaskaan tahdo tulla ymmärretyksi. Siksi sen puolesta pitää pitää ääntä!

Metsästäjien eurooppalainen edunvalvontajärjestö FACE toteaa, että komission esitykset ovat tiukempia kuin luontodirektiivi, eivät ole eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaisia, eivätkä perustu jäsenmaissa testattuihin käytäntöihin. FACE:n mielestä komissio on antanut liian vähän aikaa tutustua esityksiin ja kommentoida niitä, erityisesti mitä tulee suteen ja uuteen liitteeseen. 

Tähän tulee ehdottomasti saada lisäaikaa ja komission tulisi myös kunnioittaa demokraattista järjestelmää ja odottaa tuomioistuimen päätöstä. Luontodirektiivi tarvitsee joustoja, ei tiukennuksia.

Sosiaaliturvauudistuksesta

Viikko sitten edustin omaa urheiluseuraani Suomen Keskustaa Teoston järjestämässä paneelissa. Aiheena oli seuraavalla hallituskaudella todennäköisesti toteutettava sosiaaliturvauudistus ja sen merkitys musiikintekijöille. Teema liippaa läheltä itseäni muutenkin kuin sotu:a pohtineensa poliitikkona, sillä olen itse toiselta ammatiltani muusikko.

On selvää, että sosiaaliturvauudistuksesta on tehtävä laaja, jotta sen vaikutuksista saadaan tehokkaat. Mielestäni samassa yhteydessä tulee pohtia paitsi sosiaaliturvamme tasoa ja muotoa, myös verotusta ja asuntopolitiikkaa.

Työn vastaanottamiseen liittyvät kannustinloukut ovat tuttu keskustelunaihe. Marginaaliveroprosentit voivat pahimmillaan lähennellä sataa. Kun sosiaaliturvaa uudistetaan, tulisikin vaikutusarvioita ja laskelmia tehdä hyvin tarkasti, jottei jouduta samanlaisiin loukkuihin uudessa järjestelmässä.

Asumistuki on hyvin kallis yhteiskunnalle ja tuntuu kallistuvan entisestään. Se myös toimii tällä hetkellä pienituloisten palkkatukena kalleimmilla asuinalueilla. Tarkastusvaliokunta on onneksi tehnyt asumiseen liittyen arvokasta taustatyötä ja selvittänyt asuntopolitiikkaa ja sen haasteita. Raportista saadaankin vinkkiä hallitusneuvotteluihin! Asuntopolitiikalla on suuri merkitys myös muilta osin kuin asumistuen osalta ja se kannattaa ottaa mukaan keskusteluihin sotu-uudistusta tehtäessä.

Suurimpana sosiaaliturvauudistuksen haasteena näen työn murroksen ja siihen sopeutumisen. Yhä useampi työllistyy pätkätöihin tai osa-aikaisesti, osin palkansaajana, osin yrittäjänä. Toisilla (esim. kirjalijat, muusikot) tähän yhdistyvät myös tekijänoikeustulot. Tämä ei koske enää pelkästään muusikoita tai taiteilijoita tai työttömyydestä takaisin työelämään yrittäviä. Siitä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa yhä enemmän normi. Sosiaaliturvauudistuksen on ennen kaikkea vastattava tähän työn murrokseen. Lokerointi yrittäjiin, palkansaajiin, työttömiin jne. ei tule toimimaan tulevaisuudessa.

On pohdittava laajasti, kuinka sosiaaliturvajärjestelmästä tehdään kannustava ja kevytyrittäjyydestä aidosti kevyttä. Kevytyrittäjyydestä on puhuttu paljon, mutta sillä ei ole laillista asemaa. Tämä pitää ehdottomasti ratkaista.

Työn vastaanottamisen pitäisi aina olla kannattavaa. Reaaliaikainen tulorekisteri vastaa jo moneen ongelmaan palkansaajien osalta ja tukien takaisinperintää joudutaan tekemään tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vähemmän. Tulorekisteri ei kuitenkaan huomioi kaikkia tuloja, joten se ei ratkaise koko ongelmavyyhteä.

On ratkaistava kuinka käy ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle, kuinka taso pidetään järkevänä myös niiden kohdalla, jotka ovat vaikkapa kevytyrittäjiä?

Mitään valmista, kustannuksiltaan maltillista ja heti toteutettavissa olevaa mallia ei löydy nähdäkseni vielä yhdeltäkään puolueelta ja toivonkin, että sosiaaliturvauudistus maltetaan tehdä rauhassa, vaikka osissa ja mieluiten kaikkien puolueiden yhteisessä parlamentaarisessa valmistelussa.

Mitään valmista ratkaisua en itsekään esitä, mutta tässä muutama teesini tulevaan:

– Kannustava sosiaaliturva – työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa

– Riittävä perusturva – yhteiskunnan tukiverkon kannateltava kun ei itse pärjää

– Kevytyrittäjyydelle laillinen asema ja säädökset – myös mahdollisuus ansiosidonnaiseen – toimivampi YEL?

– Ei lokeroinnille – työn murros huomioitava uudistuksessa!

– Sosiaalturvauudistuksessa huomioitava myös asuntopolitiikka ja asumistuki

– Ei unohdeta verotusta!