Tekijä: Anna Sirkiä

Kuvassa on sisareni Saara 1v, isäni Timo 25v ja nukkuva Anna 3v. Minulla on jalassani Leviksen farkut, jotka kummisetäni Turkka toi minulle Amerikan-matkaltaan. Nuo housut olivat minulle kaikkein rakkain vaate ja puin ne ylleni aina kun äiti antoi. Housut olivat vähän isot ja siksi tarvitsin henkselit, että ne pysyvät ylhäällä.

Pukeutumiseni takia minua luultiin usein pojaksi. Jopa siinä määrin, että isän viedessä minut parturiin, parturi leikkasi minulle 90-luvun miesten muodin mukaisen pottakampauksen. (Se oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun isä lähetettiin tytärten kanssa parturiin.)

Kasvaessani sain olla juuri sellainen kuin olen. Sain olla minä. Loppumattomaan puhelias, dramaattinen ja innokas taiteilijanalku Leviksen farkuissaan. Vaikka farkut jäivät pieniksi aikanaan, vanhempien, isovanhempien ja kummieni varaukseton rakkaus ja hyväksyntä ovat kantaneet tähän päivään asti itsetunnon ja rohkeuden muodossa. Puheliaskin olen edelleen.

Tänään on lasten oikeuksien päivä ja vuoden teemana on jokaisen lapsen oikeus olla oma itsensä. Saan olla minä ja saat olla sinä. Jotta rakentaisimme jokaiselle lapselle turvallisen ympäristön kasvaa ja varttua omaksi itsekseen ja tasapainoiseksi aikuiseksi, meidän tulee puuttua syrjintään ja kyseenalaistaa myös omat ennakkoluulomme. Ennakkoluulot seisovat liian monesti synkkänä muurina ymmärryksen ja hyväksymisen edessä.

Pidetään mielessä Lapsen oikeuksien sopimuksen viesti: jokainen lapsi ja nuori on yhtä arvokas eikä ketään saa syrjiä.

Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja sen syrjimättömyysperiaate kieltää kaikenlaisen syrjinnän lapsen, tai hänen huoltajansa ominaisuuksien perusteella. Tämä on ihmisoikeuksien vahvaa ydintä.

Syrjintä on Suomessakin valitettavan yleistä. THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan jopa 26 prosenttia 8-9 -luokkalaisista on kokenut syrjivää kiusaamista. Useimmiten syrjinnän kohteeksi joutuvat ne, joihin kohdistuu eniten ennakkoluuloja tai stereotypioita.

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista, toimintarajoitteisista ja ulkomailla syntyneistä nuorista yli 40 prosentilla on syrjintäkokemuksia. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille -tutkimuksen mukaan transsukupuolisista nuorista yli 80 prosenttia on kokenut epäasiallista kohtelua, häirintää ja uhkailua.

Muistetaan itse ja muistutetaan myös muille, että sananvapaus on laaja ja tärkeä ihmisoikeus, mutta ei rajoittamaton superoikeus. Vaikka meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme, emme saa kuitenkaan tehdä sitä muita vahingoittaen.

Sananvapauden edelle voivat mennä esimerkiksi oikeus yksityiselämän suojaan, lapsen oikeus suojeluun tai ihmisarvon suojaaminen. Ihmisoikeussopimusten mukaan rajoituksia voidaan asettaa muiden henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi tai kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.

Juhlitaan lapsen oikeuksien päivää muistaen, että jokainen lapsi on kallisarvoinen, tärkeä ja aivan omanlaisensa. Jokainen lapsi on lahja. Kohdellaan heitä sen mukaisesti.

Ihanaa lasten oikeuksien päivää.

Lisää aiheesta:

Lapsen oikeuksien sopimus

Tämän vuoden kampanja

“A girl’s father is the first man in her life, and probably the most influential.”

–David Jeremiah

Tänä isänpäivänä olen Brysselissä European Womens Lobbyn seminaarissa puhumassa feminismistä ja nuorten naisten osallistamisesta tasa-arvotyöhön. Täällä käytiin läpi naisten tarinoita siitä, kuinka he ensimmäisen kerran elämässään huomasivat, että maailma ei ole täysin tasa-arvoinen. Tarinat olivat valtavan erilaisia, sillä täällä on ihmisiä lähes 30 eri maasta ja erilaisista taustoista.

Onnekseni sain aloittaa oman tarinani kertomalla, että olen saanut kasvaa tasa-arvoisessa ja feministisessä perheessä. Perheessä, jossa isä kohtelee äitiä ja tyttäriään kunnioittavasti ja kotityöt ja lastenhoito jaetaan. Perheessä, jossa tyttöjä kannustetaan tekemään mitä ikinä he elämässään haluavat. Perheessä, jossa isä hankki joululahjaksi pikkuautoja ja puukon, jos tytär sellaisia toivoi. Perheessä, jossa epätasa-arvo ei tullut mieleenikään.

Minä huomasin, että maailma ei ole tasa-arvoinen vasta kun menin kouluun ja aloin oppia maailmasta enemmän. Monen muun tytön tilanne on toinen. Epätasa-arvo näkyy jo kotona.

Kuten David Jeremiah sitaatissa toteaa, isällä on suuri vaikutus tyttärensä elämään. Isäni on ollut ennen kaikkea huolehtiva, kannustava ja luotettava. Aina valmiina auttamaan. Todellinen peruskallio. Ei ehkä äänekäs feministiaktivisti, mutta hiljainen tasa-arvon tekijä.

Mielestäni erittäin mainio miehenmalli.

Ihanaa isänpäivää kaikille, erityisesti omalle isälleni siellä koti-Suomessa. Tulen pian takaisin kotiin.

Rakkaat aatesisaret ja -veljet,

Viime kevään eduskuntavaalit olivat historialliset. Suomen eduskuntaan valittiin ennätyksellisen tasa-arvoisesti miehiä ja naisia. Jopa 47% kaikista valituista kansanedustajista oli naisia. Olen henkeen ja vereen tasa-arvoihminen ja siksi olin tästä uutisesta valtavan onnellinen.

Sitten katsoin Suomen keskustan tulokset. 21 miestä, 10 naista. Vain 32% keskustan kansanedustajista on naisia. Luku on kylmäävä. Kun tulos on tämä, jotain on tehty pahasti väärin.

Voisi kuvitella, että maassa, jossa naiset ovat saaneet ensimmäisinä maailmassa täydet valtiolliset oikeudet jo yli 100 vuotta sitten, tasa-arvokehityksessä oltaisiin pidemmällä. Valmiimpia. Voisi kuvitella, että puolueessa, joka on toiminut tässä maassa yli 110 vuotta, tasa-arvo toteutuisi paremmin.

On kuitenkin turha kuvitella yhtään mitään. On kohdattava faktat ja tehtävä tälle jotakin.

Minä uskon nuorten voimaan muuttaa maailmaa. Sekä laajemmin, että myös rakkaassa puolueessamme keskustassa. Nuorten voiman näkee jo keskustanuorten järjestön sisällä. Keskustanuorissa puheenjohtajat ovat olleet pitkään miehistä porukkaa ja on ollut aikoja, joina naisen valinta pestiin on tuntunut jollei mahdottomalta, vähintään haastavalta.

Nyt olemme nähneet peräkkäin jo kaksi upeaa naista puheenjohtajan tehtävässä ja näyttää vahvasti siltä, että kolmas on tulossa. Sukupuolella ei enää meidän porukassamme ole väliä, vaan kaikilla on sukupuolesta riippumatta mahdollisuus hakea ja tulla valituksi eri tehtäviin.

Olen sitä mieltä, että täältä keskustanuorista puolueenkin tasa-arvotyön on lähdettävä. Siksi toivoisinkin, että Keskustanuoret ja Keskustanaiset tekisivät entistä vahvemmin yhteistyötä sisarjärjestöinä. Yhdessä olemme vahvempia ja saamme muutettua puolueemme ukkopuolueesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolueeksi. Puolueeksi, jonka myös nuoret kokevat omakseen.

Tähän ei riitä nuoren naisen valinta puolueen puheenjohtajaksi, vaan tähän tarvitaan pitkäjänteistä, rakenteellista ja kulttuurista muutosta puolue-eliitistä paikallisyhdistyksiin. Tähän tarvitaan meistä jokaista.

Rakkaat Keskustanuoret,

Toivon tältä liittokokoukselta ja keskustanuorilta muutenkin entistä aktiivisempaa otetta ajankohtaisessa poliittisessa keskustelussa, etenkin meitä nuoria koskevissa asioissa. Liian usein dialogi käydään keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten kesken, aivan syyttä.

Tänä syksynä on esimerkiksi puhuttu paljon syntyvyydestä. Jälleen kerran nuoria koskevaa keskustelua on käyty enimmäkseen keski-ikäisten ja sitä vanhempien suulla.

Keskusta on puolue, jolle ylisukupolvisuus on tärkeä arvo ja siksi myös syntyvyys puhuttaa meitä erikoisen paljon. On kuitenkin leimallista, että aiheesta puhuvat lähinnä perheelliset ja vanhemmat ihmiset. Jaan ministeri Saarikon huolen parikymppisten jäämisestä paitsioon syntyvyyskeskustelussa.

Syntyvyyskeskustelu koskettaa nimenomaan meitä nuoria. Se koskettaa erityisesti meitä nuoria naisia ja meidän elämänvalintojamme. Esimerkiksi minulle, lapsettomalle ja naimattomalle nuorelle naiselle keskustelu käy usein ahdistavaksi, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettu.

Uskon sen johtuvan ensinnäkin siitä, että aiheesta puhuvat niin usein keski-ikäiset miehet. Uskon sen johtuvan myös siitä, että moni ei ole ymmärtänyt kulttuurista muutosta nuorten keskuudessa. Mielestäni väestöliiton tutkija Anna Rotkirche tiivisti olennaisen tässä muutoksessa: enää ei pohdita milloin tai kuinka monta lasta haluttaisiin saada, vaan yhä useammin pohditaan, halutaanko lapsia lainkaan. Tämän kulttuurisen muutoksen ymmärtäminen tuntuu olevan monelle vaikeaa.

Tätäkin muutosta vaikeampaa tuntuu olevan lapsettomuuden ymmärtäminen. Meidän sukupolvestamme yhä useampi on joko tahtomattaan tai vapaaehtoisesti lapseton. Niille, jotka eivät yrityksestään huolimatta saa lapsia, syntyvyyskeskustelu tuntuu erikoisen pahalta. Niille, jotka ovat päättäneet syystä tai toisesta olla hankkimatta lapsia, keskustelu tuntuu syyllistävältä.

Meidän nuorten on rohkeasti lähdettävä itse mukaan keskusteluun kertomaan meidän sukupolvemme näkökulma siitä, mitä on hyvä elämä ja mitä me tulevaisuudelta haluamme. Elämme 2010- kohta jo 2020-lukua. Jokaisen naisen tulee voida itse valita oma tiensä ja oma lapsilukunsa. Lapsilukutoive on aivan yhtä hyvä, oli se sitten pyöreä nolla tai pyöreä kymmenen. Kunhan se on oma.

Rakkaat Keskustanuoret,

Haluan vielä nostaa esiin sen, että tasa-arvotyö ei ole pelkkää naisasialiikettä, vaan ennen kaikkea työtä yhdenvertaisemman Suomen ja maailman eteen. Elämme todeksi maailmaa, jossa poikien lukutaito heikkenee, heidän on vaikeampi päästä yliopistoihin ja saada lastensa huoltajuus. Jotta saavutamme tasa-arvoisen Suomen, työtä on tehtävä aidosti tasa-arvon, ei vain toisen sukupuolen etujen eteen.

Rakkaat Keskustanuoret,

Toivon, että liittokokous on aktiivinen ja keskusteleva ja saamme itse kukin uutta intoa politiikan syksyyn. Toivon, että Keskustanuoret ja keskustanaiset työskentelevät tulevaisuudessa entistä tiiviimmin yhdessä. Toivotan teille Suomen keskustanaisten puolesta erinomaisen hyvää liittokokousta.

Tänä syksynä keskustassa, kuten monessa muussakin puolueessa, on käyty keskustelua syntyvyydestä poikkeuksellisen nopean vauvakatomme vuoksi. Syitä ja ratkaisuja haetaan kiivaasti yhteen aikamme suurimmista kansallisista ongelmista. 

Keskustelu kohdistuu hyvin vahvasti nuoriin, synnytysikäisiin, lapsettomiin naisiin ja heidän lapsettomuutensa syihin. Tämä on tietenkin luonnollista, mutta myös omiaan tekemään keskusteluiden ilmapiiristä ahdistavan, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettukaan. 

Lapsettomuuden syyt ovat moninaiset. Toisella elämäntilanne tuntuu väärältä, epävarmalta tai hankalalta. Toisella ei ole kumppania, jonka kanssa saisi lapsia. Toinen ei yrityksistään huolimatta saa lapsia. 

Hankalinta ymmärtää tuntuu olevan vapaaehtoisesti lapsettomien joukko. Kyseessä on kulttuurinen muutos nuorten keskuudessa. Nykyään ei välttämättä pohdita milloin halutaan lapsia tai montako lasta halutaan, vaan koko kysymyksenasettelu on muuttunut: haluanko lapsia lainkaan?

Keskustalaiselle, perhekeskeiselle puolueelle aihe on vaikea. Perheen ja työn yhteensovittaminen on meille kunnia-asia ja esimerkiksi ministerimme Annika Saarikon pesti on sovitettu jo kahdessa hallituksessa lapsiperhearkeen istuvaksi. Tämä esimerkki on hieno ja sillä on syytäkin ylpeillä – onhan tavoitteenamme joustava työelämä, jossa myös nainen voi toteuttaa haaveensa urasta ja perheestä kapeassa aikaikkunassaan. Upeaa!

Keskustalainen ympäristö tuntuukin varmasti luontevalta sellaiselle naiselle, joka pohtii, haluaako lapsia – keskusta on valmis kannustamaan ja tekemään kaikkensa, jotta lapsilukutoiveet toteutuisivat. Lisäännytään ja täytetään maa Utsjoelta Hankoon!

Unohdamme kaikessa kannustavuudessamme kuitenkin lapsettomien joukon. Unohdamme, että nainen on paljon muutakin kuin äiti. Elämänkokemusta voi kerryttää myös ilman vanhemmuuden roolia. Tätä kokemusta tulee arvostaa samalla tavoin. 

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan kasvava vapaaehtoisesti lapsettomien joukko ei ole syntyvyytemme kannalta ongelma. Ongelma on lasten saamista pohtivien epävarmuus. Siihen meillä keskustalaisilla riittää kannustavia sanoja ja politiikkatoimia. Matkalla suurempaan syntyvyyteen ei kuitenkaan saa sysätä lapsettomia syrjään. 

Vapautetaan keskustalainen naiskuva ja rikotaan lasikattojen lisäksi keskustalaiselle naiseudelle rajatut raamit. Jokainen nainen on tervetullut ja arvokas, maalta tai kaupungista, yliopistosta tai ammattikoulusta, raskausarvilla tai ilman.

”Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan

ennen kuin loppuun iltasadun saan,

Mä istun hetken ja mietin maailmaa

Ihmisen poikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.

Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.

Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.

Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi koituis,

Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa.

Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan,

kunpa oppisit ajattelemaan.”

Yö-yhtyeen kappaleesta ”Ihmisen poika”

—

Mitä parhainta miestenpäivää kaikille miehille ja pojille, erityisesti oman elämäni isommille ja pienemmille miehille.

Tämän päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen. Päivänä on tarkoitus juhlistaa myös niitä miehiä, jotka eivät ole isiä.

Suomessa on useita tilanteita, joissa pojat ja miehet ovat naisia ja tyttöjä heikommassa asemassa.

Yhä useampi poika pärjää tyttöjä huonommin matematiikassa ja luonnontieteissä, koulupudokkaista suurin osa on poikia ja ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on meillä OECD-maiden suurin. Huolestuttavaa on myös, että erot tyttöjen ja poikien osaamisessa ovat alueellisia. Pohjois-Suomessa erot ovat suurimmat.

Miehet kokevat hyvinvointinsa heikommaksi ja onnellisuutensa vähäisemmäksi kuin naiset. Naiset elävät miehiä pidempään ja miehet kuolevat useammin alkoholiin, itsemurhiin ja tapaturmiin. Monet syrjäytymisen taustatekijöistä ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla ja syrjäytyneistä nuorista jopa kaksi kolmasosaa on miehiä.

Valtaosassa huoltoriitatapauksia tuomioistuin päättää, että lapsen tulee asua äidin luona. Suomessa on maailman eniten lapsettomiksi jääneitä miehiä ja yksinäiselle miehelle lapsitoiveen täyttäminen on hyvin vaikeaa.

Suomessa asevelvollisuus koskee ainoastaan miehiä, mikä on ilmeinen rakenteellinen tasa-arvo-ongelma.

Minusta olisi äärimmäisen tärkeää, että näihin ongelmiin kiinnitetään poliittisissa päätöksissä huomiota vuoden jokaisena päivänä. Kannustankin kaikkia päättäjiämme tähän. Erityisesti poikien oppimisen ongelmiin olisi puututtava jo varhain. Näen kuitenkin, että monet näistä ongelmista eivät välttämättä ole ratkaistavissa yksin poliittisin päätöksin, vaan tarvitaan myös kulttuurista muutosta.

Suomalainen mieskuva on kovin kankea ja miehen rooli ahdas. ”Pojat on poikia”, ”ei puhuta eikä pussata” ja ”laivat on puuta ja miehet rautaa”. Samaan aikaan kun pohdimme poliittisessa keskustelussa, kuinka perhevapaita saataisiin tasa-arvoisemmiksi, ihmetellään perheitä, joissa isä on kotona äidin sijaan.

Suomalaista mieskuvaa ja miehen roolia voi muokata meistä jokainen omalla käyttäytymisellään. Kuinka suhtaudumme itkevään pikkupoikaan? Millaisia miehiä ja millaista miesten toimintaa ihailemme? Millaisen esimerkin annamme lapsillemme?

Minulla on pieni veli, joka on hyvin taiteellinen, dramaattinen ja verbaalisesti nokkela. Jokainen päivä eletään täysillä. Hän laulaa, soittaa viulua ja tanssii. Hän nauttii harrastuksistaan suunnattomasti. Välillä koulupäivän jälkeen häneen iskee jonkun kaverin kommentin istuttama epäilys: ovatko nämä vääränlaisia harrastuksia pojalle? Pienen veljeni onneksi ympärillä on paljon aikuisia, jotka jaksavat kannustaa ja muistuttaa näissä lajeissa menestyneistä esikuvista. Uraa uurtaneista miehistä.

Miestenpäivän kunniaksi kannustan jokaista pohtimaan, kuinka auttaa pieniä ja vähän isompiakin poikia olemaan oma itsensä. Kohdataan toisemme ihmisinä, ei ahtaan sukupuoliroolin edustajana.

Loppuun vielä totean, että kyllä, feministinä on tärkeää puhua myös miesten ja poikien asemasta. Totean myös (kun kaikille ei tunnu olevan selvää), että feminismillä tarkoitetaan sellaista yhteiskunnallista ajattelutapaa, jossa huomiota kiinnitetään sukupuolittuneisiin valtasuhteisiin sekä niiden vaikutuksiin ihmisten elämässä. Feminismin tavoitteena on sukupuoleen perustuvien syrjivien tai rajoittavien normien ja rakenteiden purkaminen. (Määritelmä: THL)

Lisää aiheesta:

Miestenpäivä

Opintomenestys ja sukupuoli

Sukupuolten hyvinvointi- ja terveyserot

Erotilanteet ja huoltajuus

Miesten lapsettomuus

Kiinnostava henkilöhaastattelu Miehet ry:n puheenjohtajasta

Tasa-arvosanasto

”Minä olin herkänsensuelli Aino-tyyppi. Tai rehevä rönsyilevä turvallinen Äiti Maa. Ellen sitten salaperäinen vinohymyinen pieni velho niin kuin Glazunovin Venäläinen kaunotar. Tai sitten olin rämäkkä pikantisti huorahtava Sörkan friidu. Aito. The real thing.

Mutta koskaan kukaan ei möyhinyt noita kaikkia piirteitä sekaisin, vastakohdittain, olettanut minussa tai naisissa ylipäätäänsäkään repiviä, raatelevia ristiriitoja. Miehet pitävät puhtaista lakanoista ja puhtaista naistyypeistä.

Miten minua on kuvailtu, raamitettu, pantu puihin. Kuinka minua on jalostettu.

Olen lihallistunut kaunokirjallisuus, olen se kaikkein aidoin maalaus. Olen punatukkainen molski ja vihreäsilmäinen tanssilattia. Olen Nabokovin Lolita ja Zolan Nana. Olen Ahon Saara ja Salaman naiset. Olen Waltarin Osmi ja Kultakurti.

Kuka lohduttaisi myyttiä?”

Anja Kauranen, Sonja O. kävi täällä. 1981. WSOY.

Ihanaa tyttöjen päivää aivan jokaiselle.

Erityisesti tänään haluaisin muistuttaa, että teot tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi ovat moninaisia, eikä mikään teko ole liian vähäinen tai pieni.

Jokainen voi tehdä sen, että antaa jokaisen tytön olla sellainen kuin on, luomatta ahdasta raamia sille, mitä on olla nainen. Jokainen meistä voi rohkaista lähipiirin tyttöä tai naista tavoittelemaan unelmiaan ja olemaan rohkea.

Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että vaikka Suomi on yksi maailman parhaita maita olla tyttö, tasa-arvo ei ole vielä valmis.

Näkyvimpiä ongelmia ovat palkkaerot, piilossa olevampia naisiin kohdistuva väkivalta. Siinäkin Suomi on tilastojen kärjessä Euroopassa, mutta ei positiivisessa mielessä.

”Naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamisen tiellä. Naisiin kohdistuva väkivalta sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan tai jopa mitätöi ne kokonaan” (Pekingin sopimus, 1995).

Meidän on Suomessa tartuttava väkivaltaongelmaan uudella tarmolla. Nykyiset toimet eivät ole ratkaisseet ongelmaa, siksi tarvitaan uusia keinoja.

Erityisesti tänään haluan muistuttaa, että naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon toteutuminen muualla maailmassa vaikuttaa myös meihin, sillä elämme globaalissa maailmassa. Pekingin asiakirjassa todetaan:

”Kestävä kehitys sekä jatkuva ja kestävä talouskehitys ovat mahdollisia ainoastaan parantamalla naisten taloudellista, yhteiskunnallista, poliittista, juridista ja kulttuurista asemaa. Kestävän kehityksen välttämätön perusta on oikeudenmukainen yhteiskunnallinen kehitys, joka tunnustaa köyhien – etenkin naisten – vaikutusvaltaistamisen merkityksen ympäristöresurssien kestävälle käytölle” (Pekingin sopimus, 1995).

Kestävä kehitys, väestönkasvun hallinta, muuttoliikkeen hallinta, ympäristön kestävä käyttö – tärkeässä osassa on nimenomaan naisten ja tyttöjen asema ja vaikutusvalta. Mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan elämäänsä, koulutukseensa, työhönsä ja lapsilukuunsa, mutta myös yhteiskuntaan.

Kun puolet väestöstä on päätöksenteon tai työelämän ulkopuolella, yhteiskunta käy puoliteholla.

Naisten asemaa parannetaan ennen kaikkea koulutuksen kautta. ”Kasvatus ja koulutus on ihmisoikeus ja välttämätön keino tasa- arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi” (Pekingin sopimus, 1995).

Tyttöjen päivä on tärkeä päivä, mutta toivoisin, että muistaisimme itse kukin näitä asioita arkipäiväisessäkin elämässämme myös muina päivinä. Toivon, että muistaisimme voimaannuttaa tyttöjä ja naisia ympärillämme.

Erityisesti politiikassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden edistäminen on muistettava vuoden jokaisena päivänä kaikessa päätöksenteossa.

Rakkaat aatesisareni ja -veljeni,

Lämmin kiitos kutsusta tulla viettämään kirkkopyhää tänne Lempäälään ja oikein ihanaa Mikkelinpäivää kaikille.

Mikkelinpäivä on enkelien ja lasten juhlapyhä. Lasten juhlapyhä se on siksi, että päivän evankeliumi asettaa lapsen uskon esikuvaksi. Teksti kertoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja. Jeesus puhuu siitä, kuinka lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Tänä lasten juhlapyhänä jäin itse pohtimaan lasten merkitystä meille ja elämällemme laajemminkin.

Lapset ansaitsevat mielestäni oman juhlapyhänsä muutenkin kuin uskon esikuvana. Lapset nimittäin saavat meidät aikuiset tekemään töitä entistä paremman tulevaisuuden eteen. Ajattelemaan ylisukupolvisesti. Jotta jättäisimme maamme paremmassa kunnossa seuraavalle polvelle.

Ylisukupolvisuus on meille keskustalaisille äärimmäisen tärkeä arvo. Se on yksi tärkeimmistä. Siksi me olemme ensimmäisinä Suomessa alkaneet puhua ympäristönsuojelusta. Siksi jatkuvasti kehitämme ruoantuotantoamme. Siksi panostamme kestävään metsienkäyttöön ja uusiutuvaan energiaan.

Ylisukupolvisuuden lisäksi tärkeä arvo on yhdenvertaisuus. Tämänkin keskiössä on lapsi. Ajattelemme, että sukupuoli, syntymäpaikkakunta tai perhetausta ei saa olla este lapsen tulevaisuudelle. Kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä elämässään. Huono-osaisuus ei saa kasautua.

Hyvät ystävät,

Ylisukupolvisuus ja yhdenvertaisuus olivat keskiössä tuoreen puheenjohtajamme Katri Kulmunin ensimmäisessä linjapuheessa kaksi viikkoa sitten. Hän puhui paljon lapsiperheköyhyyden poistamisesta, alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamisesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Tutuista keskustalaisista arvoista ja aatteesta.

Moni kummmaksui linjapuhetta jälkikäteen. Penättiin konkretiaa tai uusia avauksia.

Miksi? Odotettiinko yli satavuotiaan kansanliikkeen muuttuneen yhdessä yössä puheenjohtajan myötä? Odotettiinko, että yksi ihminen muuttaa koko liikkeen ja Suomen suunnan?

Rakkaat keskustalaiset,

puolueemme on kansanliike. Sitä ei yksi mies tai nainen kaada, eikä nosta. Teemme sen yhdessä.

Puolueemme nojaa arvoihin ja aatteeseen. Ihmisyys, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus eivät katso aikaa, vaan ovat aina ajankohtaisia. Tänään ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Puheenjohtajamme Katri puhui paljon toivon ja luottamuksen luomisesta. Juuri tämä on keskustan vahvuus. Juuri tämä erottaa meidät muista puolueista tässä aika-ajoin kaoottiseltakin tuntuvassa ajassa.

Kärjistäminen, uhkakuvien luominen ja pelottelu ovat tämän hetken politiikanteon käyttövoimia. Pidän tätä erittäin huolestuttavana.

On puolueita, jotka pelottelevat ilmastonmuutoksella ja maapallon tuhoutumisella. Lapsemme potevat ilmastoahdistusta ja kokevat tulevaisuuden näköalattomana.

Toisaalta on puolueita, jotka maalaavat uhkakuvia maahanmuutolla ja kansainvaelluksilla. Rakennetaan raja-aitoja “meidän” ja “niiden” välille, luodaan vastakkainasettelua.

Pelko. Se on lamauttava tunne. Lamaantumisella emme saa muutoksia aikaan tai ratkaise ongelmia. Siksi nyt, enemmän kuin koskaan, tarvitaan keskustalaista ratkaisukeskeistä, toivoa ja tulevaisuususkoa luovaa politiikkaa.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutoksen suuren ja ylivoimaiselta tuntuvan haasteen edessä ei auta jäädä tuleen makaamaan. Muutoksia on tehtävä kaikilla tasoilla energiantuotannosta ja rakennusmateriaaleista liikkumiseen ja ruoantuotantoon.

Uusiutuva energia, puurakentaminen, kestävä metsien hoito, biopolttoaineet, ruuantuotannon kehittäminen. Nämä ovat kaikki keskustalaisten leipälajeja.

Nämä ovat niitä syitä miksi aikanaan kaupunkilaisena nuorena naisena valitsin puolueekseni keskustan. Tekojen, ei vain sanojen vuoksi.

Keskustalaiset ovat suurtenkin haasteiden edessä osanneet luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehneet työtä muutoksen eteen.

Maahanmuuton haasteiden edessä on syytä pitää pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Hädänalaisia, turvapaikanhakijoita ja pakolaisia on autettava. Perheet tulee pitää yhdessä. Vainolta ja väkivallalta tulee säästää mahdollisimman moni. Kyse on lähimmäisenrakkaudesta.

Emme kuitenkaan voi pitää rajojamme avoimina ja toimia naivisti. Sääntöjen on oltava selkeitä ja niitä on noudatettava. Jollei ole lupaa maassaoloon, tulee poistua.

Tämä keskustalainen linja ei ehkä ole raflaava tai klikkiotsikoita kuin itsestään luova, mutta se on hyvä ja järkevä. Meidän pitää vain uskaltaa puolustaa sitä ja puhua maahanmuutosta.

Tarvitsemme myös työntekijöitä alhaisen syntyvyyden ja työntekijäpulan aikoina. Työperäinen maahanmuutto onkin oma lukunsa.

Hyvät kuulijat,

Näin Mikkelinpäivänä vietetään myös sadonkorjuun loppua.

Vanhojen sanontojen mukaan Mikkelinpäivä ”tyhjentää pellot ja lukitsee riihet” ja viimeistään Mikkelinä pitää ”nauriiden olla kuopassa ja akkojen tuvassa”.

Tänään onkin syytä kiitollisuudella muistaa kaikkia niitä, joiden ansiosta meillä on mahdollisuus suomalaiseen puhtaaseen ja turvalliseen ruokaan. Se ei ole itsestäänselvyys.

Olen tällä hetkellä erityisen huolissani suomalaisen ruoan tulevaisuudesta, sillä uskomattoman pienellä tiedolla tehdään mullistaviakin päätöksiä.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi tällä viikolla tavoitteen liha- ja maitotuotteiden puolittamisesta kaupunkikonsernissa vuoteen 2025 mennessä. Pääasiallisena syynä oli ilmeisesti päästöjen vähentäminen ja etiikka.

On huolestuttavaa, että tällä tavalla tuomitaan yksittäisiä tuotteita ympäristölle haitallisiksi tai epäeettisiksi.

Todellisuudessa tuotteen ekologisuuden ja eettisyyden ratkaisee tuotantotapa ja usein myös tuotantomaa. Suomalaisen ja vaikkapa argentiinalaisen lihan tuotanto eroavat kuin yö ja päivä. Jo Euroopan unionin sisällä on merkittäviä eroja niin lainsäädännössä, kuin tuotantotavoissa.

Suomalainen ruoka ei ole sattumalta kaikkein puhtainta Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tutkimuksen mukaan.

Helsingin kaupungin päätöksellä luodaan harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että tuotannossa ei olisi eroja ja että sitä ei voitaisi kehittää. Ilmeisesti päätöksessä ei myöskään uhrattu ajatustakaan huoltovarmuudelle ja vaikutuksille ruontuotantoon.

Meidän keskustalaisten on jaksettava pitää yllä keskustelua ruoasta ja sen tulevaisuudesta. Monelle sellaiselle, joka ei tunne yhtään maanviljelijää tai ei ole koskaan käynyt maatilalla on itseasiassa hyvin epäselvää miten ruoantuotanto tapahtuu, miten sitä on kehitetty viime vuosina ja mikä on suomalaisen ruoan ero muualla tuotettuun. Valitettavan moni tekee päätöksensä mielikuvien perusteella, vailla varsinaista tietoa.

Meidän keskustalaisten tulee jaksaa puolustaa edelleen suomalaista ruokaa ja kärsivällisesti kertoa miksi puolustamme sitä.

Syy ei ole siinä, että meillä kaikilla olisi maatila tai traktori. Syy on siinä, että olemme perillä tuotantotavoista, ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvointia koskevista säädöksistä, kasvinsuojeluaineiden käytöstä, antibioottijäämistä ja eroista maiden välillä.

Nyt jos koskaan suomalainen ruoka tarvitsee puolustajansa.

Rakkaat ystävät,

Kuten alussa sanoin, Mikkelinpäivä on lasten juhlapyhä. Siksi toivon, että muistaisimme erityisesti tänään myös sen, että lapsi on lahja.

Uskomattoman kallisarvoinen, elämää mullistava lahja. Harvoin jaksamme muistaa sitä kiireisessä arjessamme, kun kurahousut ovat hukassa, aamupuuro ei maistu ja legot ovat jääneet siivoamatta olohuoneen lattialta.

Lapsi on lahja. Harvoin jaksamme muistaa sitä myöskään poliittisissa puheissamme. Erikoisesti se tuntuu unohtuvan syntyvyyskeskustelussa.

Usein, ehkä vähän vahingossakin, puhutaan lapsen tekemisestä ja unohdetaan, että kysymys ei ole mistään automaatista.

Syntyvyyskeskustelussa tuntuu myös unohtuvan se, että syyt lapsettomuudelle ovat moninaiset.

On paljon pariskuntia, jotka vuosien yrityksistä, toiveista ja rukouksista huolimatta eivät ole saaneet lapsia. Heille asia on erikoisen kipeä ja puhe syntyvyydestä loukkaavaa.

On yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole kumppania, jonka kanssa perustaisi perheen. Tämä on omakin tilanteeni. Yksin on hankala auttaa syntyvyyslukuja, vaikka niin haluaisikin.

On ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua lapsia, vaan haluavat keskittyä elämässään muihin asioihin. Tällekin täytyy riittää ymmärrystä ja hyväksyntää.

Muistetaan erityisesti tänään, että lapsi on lahja. Muistetaan myös sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja ollaan toisillemme armollisempia. Ymmärretään ja hyväksytään. Ollaan ihminen ihmiselle.

Mitä tulee alhaisen syntyvyyden ratkaisuihin, ajattelen samoin kuin puheenjohtajamme Katri Kulmuni. Kaikki lähtee siitä, että nuoret ihmiset pystyvät luottamaan tulevaisuuteen. Kun tulevaisuudessa siintää toivoa ja elämä tuntuu varmalta, myös perheen perustaminen tuntuu mahdolliselta.

Rakkaat ystävät,

Kaikkien näiden haasteiden edessä ja gallupien alhossakin meidän keskustalaisten on uskottava puolueemme tulevaisuuteen. Meidän on muistettava arvot ja aate johon nojaamme. Meidän on otettava tilamme klikkiotsikoiden ja pelottelupolitiikan keskellä. Me olemme puolue, joka luo tulevaisuususkoa. Me olemme puolue, joka luo toivoa. Puheenjohtajamme ei yksin tätä liikettä nosta tai kaada. Sen teemme me kaikki yhdessä, sillä keskusta on kansanliike.

Muistetaan myös miksi me teemme tämän kaiken? Siksi, että lapsillamme olisi tulevaisuus.

Vielä kerran, ihanaa enkelien ja lasten juhlapyhää teille kaikille.

Sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Olemme asuttaneet laajan maamme etelästä pohjoiseen ja joukossamme on 300 000 metsästäjää ja 1,5 miljoonaa kalastajaa. Jokamiehenoikeudet ovat kruununjalokiviämme. Elämme luonnossa ja luonnosta.

Euroopan unioni vaikuttaa tähän luonnonläheiseen elämäntapaamme eniten luontodirektiivin, lintudirektiivin sekä asedirektiivin kautta. Luonto- ja lintudirektiivillä määritetään suurpeto-, riista- ja lintulajien suojelutasot ja tällä tavalla rajoitetaan kansallista päätäntävaltaamme riistapolitiikassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että luonto- ja lintudirektiivestä on tehtävä joustavampia ja meidän tulee entistä enemmän saada kansallisesti päättää suurpeto- ja riistapolitiikastamme.

Tällä hetkellä Euroopan komissio toimii kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Komissio on tehnyt esityksen luontodirektiivin tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin esitetään rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä.

Esityksestä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus ja paikallisten mielenrauha.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset po­ron­hoi­dol­le, kar­ja- ja lam­mas­ta­lou­del­le, met­säs­tys­koi­ril­le ja pai­kal­li­ses­ti myös las­ten kou­lumat­koil­le.

Olen aiemmin jo puhunut sen puolesta, että susi siirrettäisiin Suomen koko alueella luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien liitteestä IV liitteeseen V, missä se on myös Baltiaa koskien. Suomen susikanta on elpynyt hyvin, ja Länsi-Suomen kasvaneen peurakannan vuoksi painottunut sinne. Viime vuosina kan­ta on kas­va­nut Län­si-Suo­mes­sa kol­man­nek­sen, Poh­jan­maan alu­eel­la jopa kak­sin­ker­tais­tu­nut. Tällaiseen paineeseen tulee olla mahdollista reagoida kansallisin päätöksin.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta elämäntavastamme. Tavastamme asua suurta, metsäistä maatamme harvaan, elää luonnosta ja luonnossa. Suomalaiset ovat tehneet näin sukupolvien ajan ja sitoutuneet myös huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Jo 1886 met­sä­lais­sa kiel­let­tiin met­sän hä­vit­tä­mi­nen ja Suo­mi al­le­kir­joit­ti en­sim­mäis­ten mai­den jou­kos­sa Bi­o­lo­gis­ta mo­ni­muo­toi­suut­ta kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen (Con­ven­ti­on on Bi­o­lo­gi­cal Di­ver­si­ty, CBD), joka on kes­kei­sin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta tur­vaa­va so­pi­mus. Meil­lä on halu vil­jel­lä ja var­jel­la maa­tam­me, ei hä­vit­tää ja tu­ho­ta la­je­ja.

Riista- ja suurpetopolitiikka on saatava takaisin kansallisiin käsiin.

Tällä viikolla olen käynyt muun kampanjan ohessa taas eurovaalipaneeleissa. Alkuviikosta pääsin puhumaan mm. Heidi Hautalan ja Sirpa Pietikäisen kanssa Eduskunnan seksuaalioikeudet- ja kehitysryhmän ja Väestöliiton järjestämään paneeliin, jonka aiheena oli seksuaalioikeudet ja niitä vastustava oppositio EU:ssa. Aihe on mielestäni erittäin tärkeä sekä Suomelle, että EU:lle. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta koska aihe on tärkeä, sitä ei voi pitää liikaa esillä.

Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat täydet valtiolliset oikeudet. Tästä on aikaa jo 113 vuotta, ja vaikka töitä on tehty, tasa-arvo ei ole vielä valmis. Suomessa tilanne on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, meillä sukupuolten osallistuminen työelämään on toiseksi tasa-arvoisinta EU:ssa ja saimme eduskuntaan taas ennätysmäärän naisedustajia. Tähän ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä historialla ei ole päätepistettä – kehitys voi olla parempaan, mutta myös huonompaan suuntaan.

Euroopan unionin perusarvoihin kuuluu tasa-arvo. Tästä huolimatta Euroopassa nousevat tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat. Väestöliiton vaikuttamistyön koordinaattori Kamomilla Ilmosen mukaan liikehdintä on laajaa ja kasvanut viime vuosina. Jopa 500 erilaista tahoa Euroopassa vastustaa naisten oikeuksia. Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan mukaan myös Euroopan parlamentissa on kuultu viime vuosina entistä enemmän kriittisiä kannanottoja tyttöjen ja naisten oikeuksia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan.

Naisten oikeuksia vastustavan liikehdinnän lisäksi huolestuttavia ovat EU-kansalaisten asenteet. Euroopan komission vuonna 2016 tekemän kyselytutkimuksen mukaan jopa 27 prosenttia eurooppalaisista pitää raiskausta hyväksyttävänä joissakin olosuhteissa. Hyväksyvä asenne ei liity vain maahanmuuttajaväestöön, vaan esimerkiksi syntyperäisistä saksalaisista 27 prosenttia, eli EU-keskiarvoa vastaava luku, hyväksyi joissain tilanteissa seksuaalisen kanssakäymisen ilman suostumusta.

Tasa-arvossa ei ole kysymys vain inhimillisestä elämästä, vaan myös yhteiskuntamme parhaasta. Kuten Minna Canth aikanaan sanoi – naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys. Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO laskee, että kehitysmaissa tasa-arvoisilla panostuksilla naiset kasvattaisivat peltojensa satoisuutta 20–30 prosentilla, mikä lisäisi kehitysmaiden maatalouden kokonaistuotantoa 2,5–4 prosentilla, mikä taas vähentäisi maailman nälkäisten määrää 12–17 prosentilla. Maailmanpankin mukaan naisten ansiotyön esteiden poistaminen nostaa työn tuottavuutta paikoin jopa neljänneksellä.

Euroopan parlamentissakaan tasa-arvo ei täysin toteudu. Parlamentin pitäisi olla enemmän EU-kansalaisten näköinen – tällä hetkellä naisten osuus mepeistä on vain noin 37% ja keski-ikä on 55 vuotta. Esimerkiksi Suomella ei ole yhtään alle 40-vuotiasta edustajaa parlamentissa.

Euroopan unionin arvot eivät saa olla vain sanahelinää – erityisesti tasa-arvon kohdalla. Kun tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastustavat voimat nousevat, tasa-arvon puolustajia tarvitaan.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas 38

Suomen keskusta

YLE: Päättääkö hyvätuloinen ja keski-ikäinen mieskaarti Euroopan asiat? ”Tasa-arvoa näyttää olevan vara edistää vain taloudellisesti hyvinä aikoina”

https://yle.fi/uutiset/3-10626233

YLE: Väestöliitto: Naisten oikeudet ovat ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena

https://yle.fi/uutiset/3-10240030

Tilastokeskus: Suomi maailman kärjessä

http://www.stat.fi/tup/satavuotias-suomi/suomi-maailman-karjessa.html

Uusi Suomi: Uutinen EU-komission tutkimuksesta

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/209506-eu-tutkimus-jarkyttaa-osa-suomalaisistakin-hyvaksyy-raiskauksen-tietyissa

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on parhaillaan käynnissä. Maatalousvaliokunta päätti omasta kannastaan huhtikuun alussa ja se linjasi muun muassa tukikatosta.

Maatalousvaliokunta sai aikaan Suomen kannalta hyviäkin linjauksia. Pohjoisissa oloissamme mahdoton vaatimus ympärivuotisesta kasvipeitteisyydestä ja viljelykielto turvemailla saatiin torpattua. Etelä-Suomen kansallista tukea saatiin jatkettua sekä luonnonhaittakorvaukset ja tuotantoon sidotut tuet pidettyä.

Tukikatto sen sijaan oli ja pysyi myös maatalousvaliokunnan kantana. Komissio esitti alunperin, että tukikatto voisi vaihdella 60 000 ja 100 000 euron välillä. Maatalousvaliokunta nosti summan 100 000 euroon ja linjasi, että summasta voidaan vähentää ympäristöjärjestelmät, nuorten viljelijöiden tuki ja 50 prosenttia palkkakustannuksista, mutta leikkaus on silti merkittävä. Jopa 270 maatilaa vastaanottaa yli 100 000 euroa suoria tukia.

Tukikatto iskee pahiten niihin Etelä-Suomen kotieläintiloihin, jotka ovat viime vuosina investoineet. On nurinkurista, että politiikalla on ensin pyritty kasvattamaan tilakokoja ja kannustettu investoimaan, ja nyt juuri siitä rangaistaan. Erityisesti tässä kannattavuustilanteessa leikkaukset ovat kestämättömiä.

Vaikka Keski- ja Etelä-Euroopassa on tarve tukikatolle tukien keskittymisen vuoksi, se ei tarkoita, että samaa sääntöä täytyy soveltaa kaikkiin jäsenmaihin.

Maatalouspolitiikan uudistus, samoin kuin neuvottelut EU:n budjetista menevät vaalien yli ja siksi näihin on vielä mahdollista vaikuttaa. Suomalaisten meppien on tehtävä kaikkensa, jotta tukikatto saadaan Suomen osalta torpattua.

Anna Sirkiä

Eurovaaliehdokas

Suomen keskusta